Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha
Toinen vuosi vapaaherrattarena lähtee käyntiin. Eläkeläisten pöydässä en ole ehtinyt istumaan, vaikka se onkin ollut huomioni keskipisteenä, viimeiset pari kuukautta. Novellit arkistot – Eläkkeelle elämään (pajutarha.fi) Vuoden aikana on tapahtunut paljon; olen ollut kuntavaaleissa ehdokkaana, opiskellut grafiikan tekemistä ja akryylimaalausta. Maalannut tauluja, osallistunut kirjoittajakurssille ja kirjoittanut kaksi kirjaa, käynyt teatterissa, taidenäyttelyissä, elokuvissa, tavannut ystäviäni ja viettänyt myös paljon aikaa itseni kanssa. Eilen sulatin pakastimen. Täytyy myöntää, että se homma on jäänyt parinakin vuotena tekemättä. Aloitin myös kurssin kaupallisen yhteistyön tekemisestä, mutta totesin pian, ettei se ollut minua varten. Ei ainakaan tällä hetkellä.
Maaliskuussa jatkuu Helsingin taiteilijaseuran maalauskurssi ja uutena alkaa Runopolulla eteenpäin- verkkokurssi, joka kestää kolme kuukautta. Toista kirjaani pitää vielä editoida ja sen jälkeen yrittää löytää kustantamoa, joka sen julkaisisi. Toista on jo lähetetty kustantajalle tyrkylle, mutta sitä pitänee tarjota vielä muillekin sopiville kustantajille.
Mitähän on jäänyt tekemättä
Terveempi ruokavalio ja kuntoilu
Eläkeläisen elämää – Katse omaan itseensä – Eläkkeelle elämään (pajutarha.fi)
Juu, ei onnistu. Aloittanut monta kertaa, mutta myös lopettanut ennen kuin liikunnasta tai oikeanlaisesta ruokailusta tulee rutiinia. Olen itse asiassa päässyt lihomaan viime syksyn jälkeen muutamankin kilon. Lieneekö syynä siihen se tosiseikka, että olen viettänyt aikaa enimmäkseen kotona läppärini kanssa. Ei tule käytyä ulkona läheskään joka päivä, useina päivinä ei tule edes kunnolla noustua sängystä. Syksyn sateissa ja talven liukkailla ulkoileminen ei ole juurikaan houkuttanut. Pelkkä sormien liikuttaminen näppäimistöllä ei kyllä riitä liikunnaksi. Päivittäiset askelmäärät ovat pudonneet keskimäärin alle 3000 askeleeseen ja treenikerrat ovat vähentyneet syksyisestä 10-15 treenistä 0-4 treeniin kuukaudessa.
Päätin siis taas ottaa urakan tuosta terveellisemmästä elämästä. Olen nyt parin viikon ajan tehnyt kolme noin puolen tunnin mittaista treeniä viikossa, ja olen päättänyt jatkaa sitä kunnes … Niin? Kunnes mihin asti? Ikuisesti? Seuraavaan flunssaan? Ensi viikkoon?
Parikin uutta ihmevekotinta on muuten tullut hankittua sen jälkeen, kun viime keväänä päätin, että en hanki enää mitään uutta. Niin että se siitä päätöksestä.
Eläkeläisen elämää – Jumpaten, teenkö sen – Eläkkeelle elämään (pajutarha.fi)
Syksyllä tuli ostettua CoreBruner- liukurit ja treeniohjelma. Tehokkaan tuntuinen, mutta todella raskas ja vaativa ohjelma, joka jäi kesken muistaakseni kahden viikon jälkeen, kovan flunssan vuoksi. Viime viikolla hain postista paketin, jossa on uusin hankintani painonpudotusohjelma Activeburniin liittyvät vastuskuminauhat. Kokeillaan nyt sitäkin vaikka pelkään kyllä senkin olevan liian vaativa kuntotasolleni (=rapakunto). Aikaa sen ohjelman suorittamiseen kuluu vain 3 x 16 minuuttia viikossa, joten ajasta homma ei jää kiinni. Kalenterissani on jo merkittynä treenit kahdeksaksi viikoksi maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Saisikohan joidenkin päiväkirjatyyppisten postausten avulla aktivoitua itseni hoitamaan ohjelman alusta loppuun? Sitä ainakin yritän. Kirjaan siis tuntojani ylös tänne, katsotaan onko siitä riittävästi motivaattoriksi.
Mitä odotan toiselta eläkevuodeltani?
Yritän miettiä, mutta mielessä on vain tyhjää. En tiedä, en. Tänne sängynpohjalle on kyllä niin helppo jäädä. Kirjoittaminen on siihen käyttökelpoinen tekosyy. Olen aktiivinen kun kirjoitan, teen jotakin mielenkiintoista ja saan aikaiseksi, eikä edes tarvitse nousta ylös, saati sitten pukeutua. Runokurssi alkaa 14.3. Tavoitteenani on saada aikaan ainakin kirjan verran runoja. Paljon sängynpohjapäiviä siis tiedossa.
Kotisivut pajutarha.fi pitäISI laittaa kuntoon ja virittää nettikauppa toimintaan. On pitänyt tehdä se jo kauan, mutta en osaa itse, joten en ole saanut aikaiseksi. Pitää varmaan alkaa selvittämään, mistä saisi jotakin apua ja mitä sellainen maksaisi. Saattaa tulla aika kalliiksi, ja silloin pitää kai itse opetella kaikki sekin, mitä siihen liittyy. Tänä vuonna se on kuitenkin viimein tehtävä, tavalla tai toisella. (Tuonkin voi muuten suorittaa sängynpohjalta)
Maalaileminen edellyttäisi nousemista ylös, pukeutumista ja siirtymistä vajaan kymmenen metrin päähän ateljeehuoneeseeni… tuntuu yllättävän ylitsepääsemättömältä. Onneksi tiistai-iltojen maalailut Kaapelitehtaalla alkavat maaliskuun alussa ja jatkuvat toukokuun alkuun asti. ( sinne kyllä jaksaa mennä )
Olen miettinyt (hyvin varovasti) sitäkin, että pitäisikö jossain vaiheessa yrittää löytää jotain osa-aikaista työtä, joka pakottaisi säännöllisesti liikkeelle ja ihmisten keskuuteen. En tosin ollenkaan tiedä mitä se voisi olla.
Jatkan varovaista miettimistä.
Muuta
Varasin itselleni ajan elämäni ensimmäiseen kasvohoitoon ensi viikolle ja huhtikuun alkuun jalkahoito-päivän ystävän kanssa. Ensimmäinen kerta sitäkin lajia. Itsensä hemmotteluakaan ei saa unohtaa.
