Eläkeläisen elämää -Taiteilijatreffit

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Kirjoittajaklubista sain idean viettää laatuaikaa ”sisäisen taiteilijalapseni” kanssa. Tarkoituksena on siis käydä viikoittain tutustumassa johonkin uuteen, johonkin josta sisäinen taiteilijani innostuu. Kerätä kokemuksia ja löytää ideoita kirjoittamiseen ja miksi ei myös kuvataiteeseen. Käynnit pitää suunnitella etukäteen, ja ne voivat olla suuntautua mihin vain, kunhan tutustutaan johonkin uuteen, innostavaan.

Monotypia T.Pajuniemi Maailman synty

Teatterissa

Minulla sattui jo valmiiksi olemaan liput kahteen teatteriesitykseen kansallisteatteriin. Ensimmäisenä perjantaina kävimme (siis minä ja taiteilijalapseni) katsomassa Juha Jokelan Dosentit. Näytelmä on kansallisteatterin esittelyn mukaan ”terävä aikalaisdraama akateemisen maailman jännitteistä. Sosiaalipsykologian professori Johanna Virtanen (Ria Kataja) alkaa tutkia yliopistoyhteisön tilaa: Miksi niin moni kollega voi huonosti tai lähtee parempien olosuhteiden perään ulkomaille?…Juha Jokelan Kansallisteatterille kirjoittama Dosentit on tarkkanäköisesti aikaan pureutuva draama, joka kuvaa tieteen autonomian ja sivistyksen nykytilaa taloudellisten ja poliittisten paineiden alla. Valovoimainen näyttelijäensemble tuo akateemisen maailman abstraktit käsitteet ihmisen tasolle koskettavasti ja herkullisen tunnistettavasti.”

Näytelmä oli somekohuineen kaikkineen mielenkiintoinen, eikä huumoriakaan oltu unohdettu vaikka yliopistomaailmaa ja tutkimustyötä käsiteltiinkin. Kansallisteatterin suuren näyttämön kaunis teatterisali oli loppuunmyyty ja näyttelijäkaartin saamista aplodeista ei meinannut loppua tulla. En ole muuten ennen huomannut näyttelijöiden nauttivan aplodeerauksesta yhtä paljon kuin tällä kerralla. Voisin uskoa reaktioiden johtuneen siitä, että täyden salin aplodeja ei koronakurimuksen vuoksi oltu pitkään aikaan kuultu. Nyt kuultiin ja kunnolla.

Taidenäyttelyssä

Toisilla taiteilijatreffeillä vein meidät Taidegalleria Ars Longaan, katsomaan Katharina Schmidtin esikoisnäyttelyä Ikuinen muutos. Esitteen mukaan: ”näyttely käsittelee muutosta jatkuvana pysyvänä ilmiönä. Olemassaolo on jatkuvaa muutokseen sopeutumista. Näyttelyssä aihetta lähestytään punoen tarinoita yhteen eri näkökulmista – muutoksesta yhteiskunnassa, ympäristössä, yhteisössä sekä itsessä.”

En tiedä näinkö siinä mitään tuollaista, mutta taulut olivat kauniita ja vaikuttavia. Pääasiassa mustavalkoiset eri kokoiset ja muotoiset teokset hivelivät silmää ja herättivät ajatuksia. Jokaisesta löytyi pisteenä iin päällä, pieni ripaus kultaa tai hopeaa. Niin paljon niistä pidin, että olisin vaikka voinut ne kaikki maalata itse, siis jos olisin osannut.

Taas teatterissa

Kolmansilla treffeillä mentiin taas Kansallisteatteriin. Komediaa isolla koolla. Viihdyimme, nauroimme, nautimme. Minä ja sisäinen taiteilijalapseni.

”Elämä on alusta asti sosiaalinen peli ja ihminen on sillä pelilaudalla kiinnostunutta näyttelevä eläin. Pintaremontti on Miika Nousiaisen samannimiseen bestseller-romaaniin (Otava, 2020) perustuva komedia. Esitys vie pintaa syvemmälle keski-ikäisten kaupunkilaisten elämään ja tunteelliseen neuvottomuuteen; heitä riivaavaan rakkauden ja perheen kaipuuseen sekä tarpeeseen saada hoivata ja tulla hoivatuksi. Se kuvaa kutkuttavan tunnistettavasti aikamme kiiltokuvatodellisuutta, jonka kiehtova mutta valheellinen pinnallisuus ja ylimitoitetut odotukset saavat ihmiset kurottelemaan kohti täydellisyyttä ja ylikin. Miksi ruoho aina näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella? Vai voisiko jopa olla niin, ettei elämässä kaikki mene niin kuin hyvinvointiblogissa kerrotaan? Miksei aikuisille ole neuvolaa?”

Väliaika, kahvia ja konjakkia

Taidenäyttelyn avajaisissa

Seuraavalla viikolla päätin viedä meidät taidenäyttelyn avajaisiin. Avajaisissa en ole ennen käynytkään, joten pitihän se lähteä kokemaan, kun oikein kutsukin tuli. Jukka Rintalan Elämän juhla – Taidenäyttelyn avajaiset olivat Ars Longassa. Esitteen mukaan ”tunnusomainen kultainen viiva on vahvasti mukana 45-vuotistaiteilijavuodessaan vuonna 2021.”

Tuonne mennessämme sattui kohdalle galleria Bronda, jossa näytti olevan mielenkiintoisen näköisiä tauluja esillä. Kävelin sisään ja kiertelin aikani kunnes tajusin, että täällähän vasta laitetaan pystyyn tätä näyttelyä. Lähtiessäni otin ikkunalaudalta esitteen, jonka mukaan Maiju Tirrin – Luonnonvoima näyttelyn avajaiset ovat, ei eilen, eikä tänään vaan… huomenna. Ulos lähtiessäni ovi olikin käyty jo lukitsemassa. Hienoja olivat teokset. Muistuttivat paljolti monotypioitani, mutta olivat suurikokoisia, joten tekniikka on varmaankin ollut erilainen. Näyttely on avoinna 5.12 asti. Kannattaa käydä katsomassa.

www.bronda.fi

Matkalla poikkesimme myös Galleria G12:ssa katsomassa Rosa Helinin näyttelyn. Hyvin eri tyylisiä teoksia. Minulle tuli mieleen pop-taide, vanhat elokuvat ja glamour. Tekotavassa oli mielenkiintoista akryylin ja hiilen yhdistäminen. Sitä pitää kokeilla itsekin. Näyttely on avoinna 25.11 asti, kannattaa sekin käydä katsomassa.

www.galleria12.fi

Jatkoimme matkaamme avajaisiin Galleria Ars Longaan. Ihmisiä olikin jo paikalla ja kuoharit sekä pommacit tarjolla. Suuressa osassa tauluista näkyi Rintalan muotisuunnittelutausta. Hempeitä, kevyitä muutamalla siveltimenvedolla tehtyjä ”iltapukuisia” hahmoja, kukkia, perhosia, korentoja. Kauniita. Taiteilija itsekin oli paikalla. Näyttely on avoinna 6.1.2022 asti. Käymisen arvoinen sekin.

www.arslonga.fi

Ja elokuviin

Seuraavilla treffeillä mentiin elokuviin. Itiksen Finnkinon Luxe-salissa, nahkaisessa asentosäädettävässä tuolissa, oli rentoa katsella Sokeaa miestä joka ei halunnut nähdä Titanicia. Olisi sinne saanut oluenkin ostaa nautintoa lisäämään, mutta en tällä kertaa kuitenkaan kaivannut juotavaa. Olin ensimmäistä kertaa leffateatterissa, jossa on anniskeluoikeudet. Olen viimeksi käynyt leffateatterissa noin kolmekymmentä vuotta sitten. On kyllä systeemi kovin muuttunut.

Leffa oli hyvä. Kaunis tarina vammautuneen ihmisen elämästä, tunteista ja rakkaudesta. Se oli upeasti kuvattu ja äänitetty. Äänet olivat tässä tosi isossa roolissa. Tarinan loppuratkaisu mielestäni vähän lässähti, mutta oli kyllä siltikin katsomisen arvoinen leffa.

Jatkoa seuraa

Tätä kirjoittaessani en ole tehnyt enempiä suunnitelmia seuraavien taiteilijatreffien osalta, mutta tulen jatkamaan tätä. Sen lisäksi, että saan käynneistä virikkeitä luovuudelleni, tuovat ne eläkeläisen viikkoihin mukavaa vaihtelua.

Voit ehdottaa kommenteissa hyviä käyntikohteita tuleville viikoille.

2 thoughts on “Eläkeläisen elämää -Taiteilijatreffit

Mitä mieltä?

%d bloggaajaa tykkää tästä: