Eläkeläisten pöytä

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Kirjoitin ensimmäisen novellini. Päätin julkaista sen nyt täällä. Toivoisin myös kommentteja. Mitä mieltä olette?

1.

Maanantai

Aaro istui kotona ja katseli kerrostalon pihamaalle Kuntolan lähiön aamua. Ketään ei näkynyt missään. Työelämässä olijat olivat jo töihinsä lähteneet, äidit vieneet lapsensa tarhaan ja kouluikäiset lähteneet kouluun. Talo oli pientä satunnaista kolahtelua lukuun ottamatta hiljainen. Kello oli vasta puoli yhdeksän. Aaro oli ollut heleillä jo viidestä lähtien, keittänyt kahvit ja katsellut talon aamutoimia. Entisenä varastotyöntekijänä hän oli tottunut heräämään aikaisin, aamuvuoroa kun oli pitkään tehnyt.

Vanhuuseläkkeellä oleva Aaro asuu yksin kaupungin vuokratalossa Lehtokurpantiellä. Pieni yksiö se vain on, mutta ompahan sänky, suihku ja jääkaappi. Vaimo oli jossain vaiheessa ottanut eron ja lähtenyt omille teilleen, vaikka he olivat olleet yhdessä melkein neljäkymmentä vuotta. Niin vain lähti ja aloitti uuden elämän. Lapsia ei ollut, ja muihin sukulaisiin ei oikein enää ollut mitään kontaktia, joten Aaro tunsi usein olevansa todella yksinäinen.

Kello tulee kohta yhdeksän ja Kurpanpesä aukeaa, täytyypä lähteä sinne päin, etteivät kaverit luule kuolleeksi, tuumii Aaro itsekseen ja vetää kenkiä jalkaansa. Kurpanpesässä tulee istuttua joka päivä muiden eläkeläisten kanssa niitä näitä turistessa. Sinne sitä hakeudutaan joka aamu laskemaan pääluku. Jos joku puuttuu, niin soitetaan ja kysytään, onko kaikki kunnossa. Harvoin ketään kuitenkaan puuttuu, ainakaan jos ei ole mitään ennakolta ilmoittanut.

Porukkaan kuuluu Aaron lisäksi Pena, sairaseläkkeellä oleva kirvesmies, joka on leski ja Juki, vanhuuseläkkeellä oleva akaton poliisi, Pekka eläkeputkessa oleva eronnut rakennusmies, sekä Esa eläkkeellä oleva insinööri, joka hänkin on eronnut.

Ulos päästyään Aaro katseli ympärilleen. Piha oli edelleen tyhjä ja talot olivat hiljaisia. Syksy oli vähitellen tulossa, puiden lehdet olivat komeimmillaan, punaisia, keltaisia ja oransseja sävyjä kaikkialla. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kaunista. Ei menisi kauaa kun lehdet putoaisivat ja maisema näyttäisi lohduttomalta alastomine puineen ja räntäsateineen. Mutta nyt vielä silmä saa nauttia.

Saavuttuaan Kurpanpesään Aaro marssii suoraan tiskille ja ostaa tuopillisen olutta. Aamulla myyvät olutta halvennetulla hinnalla, niin on selvää säästöä olla paikalla heti kello yhdeksän aamulla, heti kun ovi aukeaa. Muut ryhmän jäsenet olivatkin jo kahvassa roikkumassa, hänen saapuessaan ostoskeskukselle, mutta Penaa ei vielä näy. On kyllä yleensä ajoissa paikalla.

Kun kaikki ovat ensimmäisen oluensa saaneet istuudutaan eläkeläisten pöytään. Sen nimen on pöytä saanut Kurpanpesän henkilökunnalta jo hyvän aikaa sitten, koska tämä eläkeläisten porukka siinä aina istuu turisemassa. Tällä kertaa keskustelu alkaa pohdinnalla siitä, missä on Pena. Miksi ei ole täällä? Onko sairastunut? Kuollut jopa? Vanha mies kun on ja sairaskin vielä. Olisiko jotakin tapahtunut. Siinä sitten istutaan, nautitaan oluesta ja ihmetellään Penan tilannetta. Pitäisikö jonkun käydä Penan kotona tarkistamassa tilannetta? Noh, odotellaan vielä, otetaas taas.

Näittekö että pohjoisessa on satanut jo lunta, kuulemma ihan kakskyt senttiä jo. Koskahan tänne talvi saadaan ?

2.

Tiistai

Juki heräsi aamulla kello seitsemän aikoihin kivistävään päänsärkyyn ja janoon. Lasillinen vettä ja särkylääke, eiköhän tämä tästä iloksi muutu. Yhtään bisseä ei jääkaapista löytynyt. Eilen tuli taas istuttua Kurpanpesässä vähän turhan pitkään. Tai oikeastaan, tartuttua liian moneen pitkään. No niinpä.

Kahvit ja kaurapuuro kiehumaan, aamupalaa tässä jo kaipaakin. Odotellessaan Juki katseli osakekaksionsa ikkunasta ulos syksyistä värikästä metsää. Tuijotti ulos ajattelematta mitään sen kummempaa. Oli hiljaista ja rauhallista, hetki itselle aamukahvin tuoksussa.

Juki oli tehnyt päivätyönsä poliisina ja nähnyt elämässään paljon. Etenkin pahaa, mutta myös hyviä asioita. Rikoksia, uhreja ja onnekkaita selviytyjiä. Jostakin syystä hän ei ollut koskaan akoittunut, vaikka olihan hänellä naisia ollut. Virkapuku vetää naisia puoleensa, sehän on yleisessä tiedossa, eikä yhtään liioiteltua. Innokkaimpia on aina saanut häätää kauemmas. Sitä vain ei ollut koskaan löytynyt, jonka kanssa olisi halunnut viettää elämänsä samojen seinien sisällä. Kyllähän sitä joskus tulee ajatelleeksi, että entä jos olisi lapsia ja lastenlapsia. Olisiko elämä silloin jotenkin täydempää? Olisiko koskaan osannut olla isä? Tai osaisiko olla isoisäkään? Eipä hän ollut koskaan oikein osannut olla lasten kanssa. Nuorisoa on kyllä aina joutunut paimentamaan, mutta pikkulapset on jääneet oudoiksi. No onneksi näin, sehän tästä vielä olisi puuttunut, että taaperot tekisivät pahuuksia.

Penan poissaolo ihmetyttää, ei sitten ilmestynyt taaskaan koko päivänä. Onpa outoa, yleensä kun on aina paikalla. No, varmaan joku este hänellä oli, asia selvinnee tänään. Aamiaiset naamariin ja aamulenkille kohti Pesää, jolla nimellä baaria tuttavallisesti kutsuttiin, korjaussarjalle. Kävellessään Juki nautiskeli syksyisen kaupungin aamutuoksuista. Yön väistyvä kosteus, pudonneet puiden lehdet, pakokaasut ja ostoskeskukselta nenään hiipivät ruoan tuoksut.

Juki lähestyi päättäväisesti baaritiskiä varttia yli yhdeksän ja eläkeläisten pöydästä kuului jo hörönaurun säestämää kovaäänistä ihmettelyä: – Missä sinua on pidätetty, kun näin myöhään tulet? Olivat jo säikähtäneet, että koronako se joukkoamme harventaa. Penaa ei siis vieläkään näkynyt. Syytä pohdittiin taas hetken, mutta sitten keskustelu kääntyi naisiin. Eilen se yksi pirkko olisi kovin mielellään halunnut seuraa eläkeläisten pöydän salskeista miehistä. Lähtikö joku sen mukaan? Juki varmaan kun näin myöhään tulee? Naurunremakka täyttää taas muuten hiljaisen baarin

Juki, tuliko sulle muuten jotakin oireita siitä koronarokotuksesta eilen? Sinä saat sitten sen koronapassinkin ja pääset yökerhoon. Kaipa sinä sitten viikonloppuna istut täällä neljään asti, vai mitä?

3.

Keskiviikko

Pekka ei millään jaksaisi nousta uuteen aamuun, vaan yrittää pitkittää untaan moneen kertaan ennen kuin toteaa, että eipä tuo kannata. Uni ei enää tule. Hän nousee vastentahtoisesti ylös, oikoo raajojaan ja kävelee keittokomeroon. Pahus, kahvipaketti on tyhjä. Ei siis kahvia tänä aamuna. Pekka menee parvekkeelle aamusavuille. Raivostuttaa, kun tuli unohtaneeksi eilen sen kahvin.

Pekka asuu kaupungin vuokrakasarmissa pienessä kaksiossa. Sen hän sai vuokrattua silloin, kun tuli ero. Vaimo jäi heidän entiseen kotiinsa asumaan lasten kanssa. Myöhemmin, rakennusliikkeen mennessä konkurssiin, Pekka menetti työnsäkin, eikä sen jälkeen ole oikein mitään työtä löytänyt. Hän, ammattimies ei kyllä millään orjapalkalla töihin menisikään. Ei enää, ei tässä iässä. Eikä niihin hommiin enää suomalaisia taideta kyllä edes ottaa. Virolaiset tekee halpuutetulla hinnalla raksan duunit. Laatu on kyllä sitten mitä sattuu, mutta kun ammattimies ei kelpaa niin ei sitten kelpaa. Tehköön sutta ja sekundaa.

Pekka lähtee liikkumaan kohti Pesää. Jossakin asunnossa haukkuu koira. Pekkakin olisi aina halunnut koiran, mutta ei sellaista oikein taitaisi jaksaa. Jatkuvaa ulkoiluttamista päivin öin, säällä kuin säällä. Ei sellaista jaksaisi. Kaverina se olisi kyllä hyvä, ei olisi niin yksinäistä, ja olisi joku joka haukkuisi kotiin tullessa. Pekkaa hymyilytti vanha vitsi. Yhdestä asunnosta kuuluu lapsen itkua. Siinä varmaan joku nuori pari asustelee, taikka ehkä yksinhuoltaja. Ei ole Pekan lapset, joita oli kaksin kappalein, saaneet vielä lapsia tehtyä. Mahtavatko tehdäkään. Aivan sama, omapa on asiansa. Ilmassa oli sateen tuntua. Taitaa tulla märkä päivä. No, eipä ole mikään pakko olla ulkona.

Pesän ovesta sisään muutama minuutti yli yhdeksän. – Sieltähän se Pekkakin saapuu istunnolle, kuuluu pöydästä, jossa kaikki muut näyttävätkin jo olevan tuoppi kourassaan. Paitsi Pena. Sitä ei edelleenkään näy. Juki kävi eilen Penan ovella, ei ollut kotona. Vähän oltiin huolestuneita eilen, ei ole Penan tapaista olla näin monta päivää teillä tietymättömillä. Vielä enemmän ihmetyttää tänään. Outoa, outoa. Pekka menee tiskille. Onko sulla kahvia, unohdin ostaa eilen, enkä ole aamukahvia saanut hän kysyy työvuorossa olevalta Pinjalta. Ja tuoppi, kiitti. Pinja kaataa mukillisen mustaa ja tuopin keskiolutta.

Olipa jännä eilen se jääkiekkomatsi. Meni kyllä tuomaripeliksi, se meidän maali olisi kyllä pitänyt hyväksyä. Aivan selvähän se oli.

4.

Torstai

Esa on ollut eläkkeellä jo pitkään. Hän pääsi eläkkeelle insinöörihommista jo kuusikymmentävuotiaana ja nyt on siis ollut poissa työelämästä jo seitsemän vuotta. Yksin elelee, vaimo on kauan sitten lähtenyt. Löysi uuden miehen sillä välin kun Esa teki uraa. Kaksi lasta Esalla on ja lapsenlapsiakin jo kolme, kaksi tyttöä ja poika. Joskus käyvät pappaa katsomassa, useimmiten vain soittelevat kuulumisia, videopuheluita.

Esa herää uuteen aamuun yllättävän virkeänä rivitalonpätkästään. Rivitalo-osake jäi erossa hänelle, vaimo sai kesämökin Keski-Suomesta. Olisihan se kiva jos olisi kesämökki, mutta mitäpä sitä yksin sellaisella tekisi. Paremmin sitä täällä kaupungissa viihtyy, kun on kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Eikä autoakaan enää ole, joten millä sinne sitten menisi.

Jääkaapissa ei juurikaan mitään ole, taaskaan, mutta yksi kylmä olut aamupalaksi löytyy. Leivänpaahdinkin on rikki, pitäisikö hankkia uusi vai tulisikohan sitä toimeen ilmankin. Onhan se leipä aamuisin kyllä hyvää paahdettuna ja siihen vielä voita päälle ja pari juustosiivua. Tosin harvemmin siellä jääkaapissa kuitenkaan mitään voita ja juustoa on, kun ei oikein tule kaupassa käytyä. Oluen hän nauttii takapihalla ympäristön aamuääniä kuunnellen. Ohi ajavia autoja, naapurin koiran haukahdus, jostakin kauempaa kuuluu hälytysajoneuvon sireeni.

Sitten onkin taas aika lähteä Pesään poikia tapaamaan. Matkaa on toista kilometriä, mutta Esa on ottanut tavakseen suorittaa samalla aamulenkin, joten hän kävelee hieman pidemmän reitin kautta ja nauttii raikkaasta ulkoilmasta. Matkalla hän poikkeaa myös huoltoasemalla kahvilla ja sämpylällä. Saavuttuaan Pesään hän astuu sisään pimeähköön ravintolasaliin, jossa ovella tulee vastaan tuoreen kahvin ja siivousaineiden tuoksut. Tuoppi tiskiltä ja eläkeläisten pöytään istumaan.

Pena näyttää puuttuvan porukasta edelleen. On yritetty soittaa ja käydä ovellakin, vaan hänestä ei ole näkynyt eikä kuulunut vilaustakaan. Nyt alkaa jo todella huolestuttaa. Työvuorossa oleva kyyppari Pavekin ihmettelee, mitä on oikein tapahtunut, kun Penaa ei ole näkynyt moneen päivään. Nyt alkaa jo todella huolestuttaa, että onko joutunut koronan takia johonkin teholle tai vaikkapa kupsahtanut koko kaveri.

Näittekö jo tämän aamun uutiset? Joku tyyppi oli räjäyttänyt asuntonsa ja itsensä taivaan tuuliin. Seinässä iso reikä, ihme ettei itse lentänyt siitä ulos.

5.

Perjantai

Perjantaiaamuna porukka on kerääntyy Kurpanpesän ovenkahvalle jo hyvissä ajoin. Istuskellaan ja odotellaan että henkilökunta tulisi viimein avaamaan oven. Tänään näyttää olevan oven edustalla tungosta. Muutamilla nuoremmilla on viikonloppu näyttänyt alkavan jo eilen, ja jatkoilla on ilmeisesti oltu, joten samoilla silmillä tänään jatkavat. Ehkä sitä itsekin nuorempana, vaan ei kyllä enää jaksa. Penaa ei edelleenkään näy. Omituista.

Ovi aukeaa ja tiskillä on välittömästi pitkä jono. Työvuorossa oleva Sue toivottaa iloisesti hyvää viikonloppua ja laskee vauhdikkaasti asiakkaille tuoppeja. Nuoriso pitää meteliä ja vaatii musiikkia isommalle. Ja sitten huutavat vielä kovempaa, että kuulisivat toisensa musiikin pauhun yli.

Aaro, Juki, Pekka ja Esa istuvat pöydässään tuoppejaan tuijotellen ja Penan kohtaloa miettien. Pitäisikö jotakin tehdä? Ja mitä? Katoamisilmoitus ehkä? Mitä mieltä olet Juki? Olisiko syytä? Vai odotetaanko vielä, ja tehdään se maanantaina? Pöydässä on hiljaista. Yhtäkkiä Aarolla välähtää. ”Tuli muuten mieleeni, muistatteko sen yhden biisin Penasta? Löytyisiköhän jukeboksista? ” Löytyihän se ja kolikko jukeboksiin… Päivä päivältä enemmän, me ollaan Penasta huolissamme niin…

Sue lähestyy pöytää hymyillen salaperäisesti, hänellä on jotain kädessään. Hän ojentaa Esalle kortin, jonka tämä lukee ääneen: Pub Kurpanpesä, eläkeläisten pöytä, Kuntola. Terveisiä Spa Terviksestä, Pärnusta. Mukava loma.