Eläkeläisen elämää – pitääkö tässä olla huolissaan

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Mieleen tuli kertomuksia entisistä kollegoista, joilla eläköityminen on ottanut todella koville. Tämä työ, jota minäkin olen tehnyt jo 26 vuotta, on epäsäännöllisyytensä vuoksi tehnyt aika mahdottomaksi monia muita elämään kuuluvia asioita, kuten säännöllisen harrastamisen. Työtä on tehty silloin kun on täytynyt, kokouksia iltaisin, koulutustilaisuuksia myös viikonloppuisin, opiskelua siinä sivussa. Vapaita on pidetty silloin kun työ on sen sallinut.

Ennen toimitsijanuraani olin toimistotyöntekijänä, ja silloin oli säännöllisen työajan vuoksi mahdollista myös harrastaa. Kävin Porissa kansalaisopiston taidekurssilla parin vuoden ajan, kunnes aloitettuani toimitsijana Oulussa, huomasin että en yksinkertaisesti pystynyt järjestämään yhtä iltaa viikossa säännöllisesti työstä vapaaksi. Osallistuminen epäsäännöllisesti ei ollut mielekästä. Se harrastus jäi sitten siihen.

Vuosien varrella yritin pari kertaa aloittaa uudelleen, mutta ajan puute työn ja lasten vuoksi onnistui sen aina estämään. Muitakaan harrastuksia ei työvuosien aikana ole tullut aloitetuksi, jos ei sellaiseksi lasketa karaokea, jota on kyllä tullut harrastettua työelämän ulkopuolisen sosiaalisen elämän sijoittuessa etupäässä paikallisiin karaokebaareihin.

Siitäpä heräsikin kysymys – pitääkö olla huolissaan? Istunko vuoden päästä aamusta iltaan paikallisen eläkeläispöydässä vai keksinkö työn sijaan muuta järkevää tekemistä?

Siitäpä syntyi idea tutkia työn vaikutusta työntekijöiden vapaa-ajan käyttöön ja sitä, vaikuttaako se myös vapaa-ajan käyttöön eläkkeelle jäämisen jälkeen. Vaikuttaako työ siis siihen, minkälaista on eläkeläisen elämänlaatu. Tavoitteena oli selvittää myös olisiko tarpeellista huomioida asia työehtosopimuksissa. Pitäisikö työnantajan jollain tavalla osallistua siihen, että elämänmuutos tapahtuisi hallitusti, että ihminen voisi lähteä eläkkeelle arvokkaasti ja turvallisesti.

Samoihin aikoihin jaoin FBssä kuvia tekemistäni monotypioista ja pari ystävääni kiinnostui niistä, joten tapasimme yhtenä lauantaina kotonani, jossa koko päivä hurahti monotypia-grafiikan parissa. Meillä oli niin hauskaa, että päätimme jatkaa taiteilua ja niin syntyi ”TIA- Taidetta ilman aivoja” kolmen naisen taidekollektiivi. Keväällä 2019 järjestimme näyttelyn Kontula Electronic festivaalin aikana, Kontulan Hima-baarissa. Teoksemme sopivat erittäin hyvin konemusiikin taustalle.

Keväällä 2019 sain mahdollisuuden ottaa ns. kehittämisvapaata, jonka aikana tein tutkimuksen eläkkeelle jäämisen vaikutuksista työntekijöiden ja eläkeläisten vapaa-ajan käyttöön, kokevatko he olevansa sosiaalisesti aktiivisia ja tyytyväisiä elämäänsä.

Tein kyselytutkimuksen palvelualojen ammattiliiton 3700 eläkeläisjäsenelle ja 3700 sellaiselle työelämässä olevalle jäsenelle, jotka ovat iältään 58-62 vuotiaita. Kyselyyn vastattiin hyvin vastausprosentin ollessa 14,5%, joka riittää siihen, että tutkimuksen virhemarginaali on alle 5%.

Tutkimuksessa kysyin myös miten työntekijät ovat varautuneet taloudellisesti eläköitymiseen, ja kokevatko he tyytyväisyyttä elämäänsä ja sosiaalisiin kontakteihinsa.

Työelämässä olevista 32,7% ilmoitti, ettei heillä ole mitään harrastusta. Vähiten harrastavat yötyötä tekevät ja tarvittaessa töihin kutsuttavat. Naiset harrastavat vähemmän kuin miehet. Pääsyyt harrastamattomuuteen olivat jaksaminen ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudet. Myös muut syyt, esimerkiksi terveys, omaishoitajuus ja arjen kiireet nousevat oleelliseksi syyksi etenkin naisilla.

Eläkkeellä olevista työssä ollessaan vähiten harrastivat osa-aikaiset ja epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät useimmiten myyjät, siivoajat ja vartijat. Tässäkin naiset miehiä vähemmän. Pääsyyt harrastamattomuuteen olivat naisilla työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudet ja jaksaminen ja miehillä kiinnostuksen puute ja jaksaminen.

Näyttää siis siltä, että ammattiala ja siihen liittyvät työntekotavat vaikuttavat siihen, onko työntekijällä työn lisäksi säännöllistä harrastusta vai ei. Fyysisesti raskaissa töissä ja mm. yötyössä ja säännöllisessä päivätyössä olevat, eivät jaksa työpäivän jälkeen harrastaa yhtä paljon kuin kaikki vastaajat yhteensä. Ammateissa, joissa työ on vuorotyötä ja/ tai työtä tehdään osa-aikaisena, säännöllinen harrastaminen on vaikeaa.

Eläkkeellä olevista vastaajista 16,6 prosentilla ei ollut säännöllistä harrastusta. Samoilla vastaajilla 25,9 prosentilla ei ollut harrastusta työssä ollessaan. Vähiten näyttävät harrastavan siivousalan, kiinteistöhuollon ja varaston entiset työntekijät. Harrastamattomuuden syyksi vastaajat nimesivät kiinnostuksen puutteen, muun syyn ja sen, ettei ole varaa harrastaa. Eläkkeellä olevista vastaajista 15,9% ilmoitti kiinnostuksen puutteen pääsyyksi harrastamattomuuteen työelämässä ollessaan ja samoista vastaajista 29,2% ilmoitti sen syyksi eläkkeellä ollessaan.

Säännölliset harrastukset työssä ollessa ja eläkkeellä ollessa olivat kutakuinkin samanlaisia, eikä eläkkeelle jääminen juurikaan olemassa olevia harrastuksia muuttanut. Muu vapaa-aika näytetään myös käyttävän saman tyyppisesti riippumatta siitä, onko työelämässä vai eläkkeellä. Lisääntynyt vapaa-aika eläkkeellä käytetään lepäilyyn, retkeilyn ja luonnossa liikkumiseen, tuttavien tapaamiseen ja sosiaaliseen toimintaan, joissa kaikissa oli n. 10 prosentin nousu verrattuna eläkettä edeltävään aikaan.

Voidaan päätellä, että harrastamattomuus työelämän aikana vaikuttaa harrastamattomuuteen myös eläkkeellä ollessa. Vain alle 10% niistä joilla ei ole ollut harrastuksia työssä ollessaan aloittaa harrastuksen eläkkeellä. Melkein 30 % eläkeläisistä ilmoitti että heitä ei kiinnosta harrastaa.

Eläkkeellä ollessa vapaa-aika näyttää enenevässä määrin käytettävän harrastuksiin, joissa ei välttämättä ole paljoa sosiaalisia kontakteja, ainakaan livenä; kotityöt, kirjallisuus, käsityöt, tv- ja internet sekä lepäily.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että tällä hetkellä työssä olevien harrastaminen on vähäisempää kuin heidän edeltäjiensä, ja toisaalta he käyttävät enemmän aikaa tv/ internettiin, kotitöihin ja lepäilyyn kuin heidän edeltäjänsä. He myös vastasivat käyttävänsä vähemmän aikaa tuttavien tapaamiseen /sosiaaliseen toimintaan, kuin edeltäjänsä. Viittaako tuo siihen, että eläkeläisten yksinäisyys vain lisääntyy lähitulevaisuudessa.

Harrastuksen puute näyttää vaikuttavan selvästi siihen miten henkilö kokee tyytyväisyyden elämäänsä ja kokeeko hän olevansa sosiaalisesti aktiivinen. Niiden vastaajien, joilla ei ole harrastusta, arviot tyytyväisyydestä ja sosiaalisesta aktiivisuudesta olivat selkeästi heikompia kuin niiden, joilla oli säännöllinen harrastus.

Työntekijät ja eläkeläiset toivoivat myös, että heille olisi tarjolla tukea tilanteeseen. Tietoa kaivattiin yleisesti niin eläkkeen hakemiseen kuin taloudellisiin asioihin, kuten erilaisiin tukiin liittyen. Vastanneiden toiveista syntyneitä ideoita tukitoimenpiteiksi:

-Työurakeskusteluissa käydään läpi myös eläkkeelle jäämisestä johtuvan elämänmuutoksen helpottamistoimenpiteitä.

-Työnantajan tarjoama eläkevalmennuskurssi (esim. TSL, SPR)

-Eläkevalmennuksia yrityksen toimesta, omat koulutetut eläkeneuvojat

-Työaikojen joustava järjestely helpottamaan esim. harrastamisen aloittamista (työntekijän näin halutessa) esim. taataan tarvittava päivä/ ilta tms. vapaaksi 

-Seniorivapaiden käyttö helpottamaan harrastamisen aloittamista / oman elämän uudelleenjärjestämiseen (työntekijän näin halutessa)  

-Harrastusmahdollisuuksiin tutustumista työnantajan tuella (esim. virkistyspäivät, tyky/tyhy)

-Työnantajan maksamat/ tukemat harrastuskurssit, harrastusmaksut senioreille, seniorien kulttuuri- ja liikuntasetelit 

  -Taloudellinen neuvonta ml. taloudellinen varautuminen eläkkeelle jäämiseen,(hyvissä ajoin) 

-Oikeus jäädä osa-aikatyöhön niin halutessaan ennen eläköitymistä 

-Yrityksen eläkeläistoiminta  -osa-aikatyö, keikkatyö eläkkeellä ollessa

Muut toimijat kuin työnantaja

-Esitteitä (tietoa) senioreille alueen harrastusmahdollisuuksista (yhdessä paikassa/ tässä esim. yhteistyö kunnan/ järjestöjen kanssa  

-Esite, tietoa eläkkeelle jäämisestä, vaihtoehdoista, byrokratiasta ym. ( yhdessä paikassa)  

-Tietoa tukijärjestelmistä (yhdessä paikassa) yhteistyö esim. kelan/ kunnan kanssa 

Työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2020 olen omilla vastuualueillani tehnyt esityksiä, ja onnistunut myös saamaan työehtosopimuksiin kirjauksia eläkkeelle lähdössä olevan työntekijän huomioimisesta pari-kolme vuotta aikaisemmin. Työ on siltä osin kuitenkin vasta alussa, mutta todellakin toivon, työelämän kehittyvän siihen suuntaan, että työntekijä saisi tulevaisuudessa apua ja tukea suuresta elämänmuutoksesta selviämiseen.

Asiaa tutkiessani, huomasin että monet muutkin tahot ovat kiinnittäneet huomiota asiaan:

”Eläköityminen on suuri muutos sekä taloudellisesti, henkisesti että sosiaalisestikin. Eläkkeelle jäämiseen pitäisi valmistautua nykyistä huolellisemmin ja varhaisemmassa vaiheessa. Tästä ja eläkkeelle jäämisen vaikutuksista mielen hyvinvointiin keskusteltiin 3.4.2019 Helsingissä Opetushallituksen tiloissa järjestetyssä Mielellään eläkkeelle? -keskustelutilaisuudessa. –”

”Työnantajat vastuuseen: Panelistit toivoivat työnantajilta aiempaa vahvempaa roolia eläkeikää lähestyvien työntekijöiden tukemisessa. Joustavampi työelämä toisi lisävirtaa työuran loppupäähän eikä eläkkeelle olisi pakko päästä pakoon liian raskasta työtä. Työn järjestelyillä ja osa-aikatyöllä voitaisiin pidentää työuria ja kasvattaa ikääntyvien työntekijöiden jaksamista. –”

SPR: ”Kun työnantaja osoittaa aitoa kiinnostusta työntekijöidensä hyvinvointiin myös viimeisinä työvuosina ja haluaa huolehtia heidän hyvinvoinnistaan eläkkeelle siirryttäessä, lisääntyy työntekijöiden sitoutuminen ja arvostus työnantajaa kohtaan. Sitoutuneet ja tyytyväiset työntekijät ovat jokaisen työnantajan tärkein voimavara ja tärkeä valtti rekrytoitaessa uusia työntekijöitä. Työntekijät ovat työnantajakuvan keskeisiä lähettiläitä. Heihin – kaiken ikäisiin – kannattaa sijoittaa.”

Tutkimukseni innoittamana, työntekijänä jolla ei ole ollut aikaa harrastuksille, päätin käyttää osan kesälomastani osallistuakseni Helsingin Taiteilijaseuran kurssille kesällä 2019. Viiden päivän kurssilla Suomenlinnassa sain taas totutella käyttämään luovuuttani ja palauttelemaan mieleen maalaustekniikkaa ja värien käyttöä. Olen onnistunut pitämään harrastusta elossa vielä tuon kurssin jälkeenkin.

Tarkoitukseni on eläkkeellä ollessa panostaa täysillä taiteeseen ja kirjoittamiseen, jää nähtäväksi onnistuuko se, vai löydänkö itseni sieltä eläkeläisten pöydästä.