Eläkeläisen elämää – vaalien jälkeen

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Monotypia T.Pajuniemi

Olen nyt ollut eläkkeellä neljä kuukautta. Kuntavaaliehdokkuuden vuoksi ei ole keväällä juurikaan tarvinnut miettiä, että mitähän sitä tekisi? Kuntavaalipäivänä heräsin aamulla paljon ennen äänestyspaikkojen avaamista. Jännittikö? No jännitti tietysti … ja ei kuitenkaan. Odotukset oli suuret, mutta realisti minussa sanoi, että ensikertalaisena ei kannata liikoja odotella.

Kello 20 äänestysaika loppui ja melkein saman tien saatiin ennakkoäänistä ensimmäiset tulokset. Illan mittaan seurailin tulospalvelusta tilannetta. Sekä puolueeni, tuttujeni että omaani. Kello 0.39 oli Helsingin äänistä laskettu 100% ja oma tulokseni oli 104 ääntä. (tarkistuslaskennassa oli tullut kaksi lisää, joten lopullinen luku oli 106) Ihan ok, vaikka valtuustoon ne eivät riitä, eivät edes varapaikalle. Tätä kirjoitusta viimeistellessäni oli jo tullut tietoon, että olen Tekniikan museon säätiön valtuuskunnan jäsen syksystä alkaen. Tehtävän sisältö selviää syksyllä tarkemmin.

Suurin osa saamistani äänistä tuli Itä-Helsingistä, mutta kaiken kaikkiaan ääniä tuli noin viideltäkymmeneltä äänestysalueelta. Varavaltuutetuksi pääsemiseen olisi tarvittu noin kolminkertainen määrä ääniä. Olen tyytyväinen ja totta kai samalla myös hieman pettynyt, kun tuon enempää en saanut kannatusta. Jospa neljän vuoden päästä kokeilisi uudestaan. Kiitos vielä pienelle tukiryhmälleni ja kaikille äänestäjilleni.

Monotypia T.Pajuniemi

Vaalit on käyty – arki alkakoon.

Mitä nyt?

( T y h j ä ä )

( T y h j ä ä )

Nyt on kesä.

Vaalien jälkeen keskiviikkona päätin, että nyt alkoi kesäloma. Siivosin parvekkeen kesäkuntoon. Kukkia piti vielä sinne ostaa. Tänä vuonna en edes yrittänyt kasvattaa mitään tomaatteja tai chilejä, en edes yrttejä. Vähän on ollut heikkoa tuo puutarhanhoitotaito aikaisempina vuosina, joten olkoon moinen harrastus. Jatkan sitten, jos joskus saan siihen inspiraation (ja lasitetun parvekkeen).

Mitään muuta fyysistä en koko päivänä jaksanut tehdä. Oli liian saamaton olo lenkille lähtemiseen tai jumppaamiseen. Kuntouttava olkapääjumppakin oli jo kolmatta päivää tekemättä. Kauppaankaan en jaksanut lähteä, varmaan sitten on pakko kun alkaa kaapit olla tyhjänä. Ehkä haen niitä kukkiakin. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni.

Illemmalla sain signeerattua kuusi ensimmäistä vedosta ystävälle grafiikkakurssilla suunnittelemastani Ex Libriksestä. Nyt otan tavoitteekseni tehdä jotakin taidejuttuja joka viikko. Ehkä. Tai sitten syssymmällä.

Torstaina kävin kaupassa, ostin kukkiakin. Siivosin vähän. Liian kuuma. Perjantaina siivosin vähän lisää. Liian kuuma. Iltapäivällä kävelin ostarille viettämään aikaa terassilla. Lauantaina liian kuuma. Sunnuntaina aivan liian kuuma.

Juhannus on vain kerran vuodessa

Ja sitten onkin jo Juhannusviikko. Ei mitään juhannussuunnitelmia tänäkään vuonna. Harvoin niitä nykyisin on enää ollut. Yleensä vain tuttavien tapaamista paikallisissa pubeissa, joten mitään matkasuunnitelmia ei ole tarvinnut tehdä, ei autoa pakkailla, eikä ruuhkissa ajella juhannuksen viettoon siirtymistä varten.

Vietettiin taas yksi kiva piknik Maaritin ja Marikan kanssa. Muutama tunti mukavaa seuraa, aurinkoa, uimista, syötävää ja juotavaa ja perinteen mukaisesti päivä jatkui grillaamisella Maaritin parvekkeella. Seuraavana päivänä ranta-elämä jatkui Emman ja Eevin (5v) kanssa. Äitiänsä ei veteen saanut, joten Eevin uimavalvojan homma jäi mummille. Vilkkaan, rohkean, supersosiaalisen ja uimataidottoman tytön kanssa siinä olikin täysi työ. Ensimmäiseksi Eevi valitsi lähimpänä olleen pikkutytön kaveriksi ja leikki alkoi. Hauskaa oli Merimörkön hyökkäyksiä väistellessä, ja kaverimäärän lisääntyessä.

Keskiviikkona harrastin myrskybongausta. Ei tullut meidän kohdallemme yhtään uhkaavan näköistä pilveä kuvattavaksi, ihan normaalia harmaata taivasta vaan ja kova jyrinä. Vähän kateeksi kävi monien muiden postaamat valokuvat ja videot. 🙂

Torstaina oli aika fysikaaliseen. Menin metrolla, kuten viimeksi päätin. Se olikin viisasta, koska ilmainen parkkialue terveysaseman vieressä oli taas ihan tupattu täyteen. Ei siis ylimääräisiä maksuja yhteiskunnalle tällä kertaa.

Ja sitten jo olikin se Juhannus, päivä jolloin suomalaisen on aivan pakko juhlia. Juhannuksen kunniaksi (ja koska koronatartunnat olivat oleellisesti vähentyneet) pääsimme ravintoloiden aukiolon suhteen takaisin normaaliin. Siis siihen nuoruuteni normaaliin, kun ravintolailtaa mentiin viettämään noin kello 18-20 ja ravintolat suljettiin kello 01. Siis mekko päälle ja menoksi. Ei siellä tungosta ollut, mutta seuraa kuitenkin. Ja laulu raikui.

Kolmannella ”lomaviikollani” käytiin taas piknikillä, kävin myös karaokessa ja autoin vähän yhtä kaveriani muutossa. Sain myös kutsumattomia vieraita. Kymmenet kaaliperhosen toukat nimittäin söivät juuri ostamani pensaskranssit päivässä suihinsa. Eivät jääneet edes koteloitumaan kukkiini vaan katosivat yhtä salaperäisesti jälkiä jättämättä, kuin ilmestyivätkin. Olin jo suunnitellut riistakameran ostoa LIVE-lähetystä varten mut ei, katosivat mokomat ”maksamatta laskuaan”.

Ja loma se vaan jatkuu….

Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi

gray concrete floor with white paint
Photo by MART PRODUCTION on Pexels.com

Mitä mieltä?

%d bloggaajaa tykkää tästä: