Eläkeläisen elämää – Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko vapaaherrattarena

No, miltä nyt tuntuu?

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Ensimmäisenä eläkepäivänäni sain tiedon, että minut on asetettu SDP:n kuntavaaliehdokkaaksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Idea ehdolle asettumisesta tuli helmikuun puolessa välissä, kun kuulin, että listoilla on vielä tilaa muutamalle ehdokkaalle. Ei se ajatus ihan tyhjästä tullut, olinhan ollut ehdolla jo syksyllä jäsenäänestyksen kautta, mutta en silloin tullut valituksi.

Nyt siis vielä kalkkiviivoilla mukaan ja tekemistä riittää. Koko viikko on mennyt vaaleihin liittyvissä asioissa; tein faceen poliitikko -sivun, olen hionut omaa esittäytymistäni, vaaliteemojani ja vastannut vaalikoneisiin. Olen kerännyt tukiryhmääni jäseniä auttamaan ja antamaan hyviä neuvoja, setvinyt pankin kanssa vaalirahatilin avaamiseen liittyviä asioita, käynyt valokuvauksessa, osallistunut ehdokkaille järjestettyyn koulutukseen jne.

Kiireellisten tekemättömien hommien listalla puolenkymmentä vaalikonetta, jotka pyytävät vastaamaan kysymyksiinsä. Lauantaina piti olla Kuntavaalistartti ja lisää koulutusta, mutta saimmekin tilaisuuden alkaessa tiedon kuntavaalistartin siirtämisestä myöhemmäksi vaalien siirtämisen vuoksi. Koulutukset kuitenkin pidettiin.

Vaalien siirtäminen tässä tilanteessa oli välttämätön ja viisas päätös, ja minä tervehdin sitä ilolla myös siksi, että sain nyt hieman lisäaikaa hoitaa asiat kunnolla. Kiire ei varmaan siihen loppunut, mutta paniikinomainen kiire loppui.

Torstaina kävin työpaikallani -siis entisellä- purkamassa näyttelyni, ja samalla kävimme parin paikalla olleen työkaverin -siis entisen- kanssa lounaalla. (Just muuten muistin, että taulut ovat edelleen autossa. Pitääpä tänään hakea pois) Lounashetki oli kopio kaikista niistä lounashetkistä, joita on vietetty työssä ollessani. Tapasin myös muutaman muun -entisen- työtoverin ja kävin moikkailemassa yhdessä teams-kokouksessa muutamille muille -entisille- työtovereille. Toimitin myös ostetut taulut ostajille.

Torstaina kävin myös koronapiikillä. Piikkikammoisena vähän tuppas pelottamaan, mutta pistäjä oli tosi taitava, ei tuntunut missään. Homma hoitui Myllypurossa muutenkin tosi sujuvasti. Minulle ei tullut minkäänlaisia oireita jälkeenpäinkään. Perjantaina oli vähäistä päänsärkyä, tuskin huomattavaa, mutta se voi kyllä johtua myös silmien väsymisestä.

Paljon muuta en ole ehtinytkään tekemään. En käynyt lenkillä, vaikka piti. En aloittanut jumppaamista, vaikka piti. En edes juurikaan siivonnut, vaikka piti. Kaikki aika on kulunut ihan niin kuin työssä ollessanikin, läppärillä tekemässä tarvittavia asioita. Tarvittavat asiat ovat vain toiset.

No miltä nyt siis tuntuu? No ei oikein miltään. Juuri mikään ei ole muuttunut. Ainoat konkreettiset muutokset ovat toistaiseksi olleet työajanseurannan ja työsähköpostin poistaminen arjestani.

 
 

 Ikuinen tammi,
 maasta taivaaseen kasvava,
 valon peittävä maailmanpuu.
  
 Yksinäisyys kasvaa sen rungossa,
 suru asuu oksistossa,
 kaipaus lehviä heiluttaa.
  
 Yhdestä ikuisesta ystävästä
      -puun omin käsin kaataisin.
 Ikuisen onnen tunteesta
      -taittamaan oksan kiipeäisin.
 Suurimman lehvän itse leikkaisin
     -ikuisen rakkauden löytääkseni.
  
                                                       T.Pajuniemi
   

Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi