Eläkeläisen touhuiluja

Hyvää elämää eläkkeellä. Se on ollut tavoitteeni eläkkeelle jäätyäni. Työssä ollessani tunsin koko ajan olevani hyödyksi joillekin; asiakkailleni, työnantajalleni, työtovereilleni, ammattiliiton jäsenille, jopa yhteiskunnalle. Nyt, oltuani melkein kaksi vuotta eläkkeellä, olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä ja olen tehnyt paljon asioita, mutta en tunne saavani mistään oikeasti tyydytystä. Teen kaikenlaista, ylitän jopa itseni tekemisilläni, mutta olenko hyödyksi kenellekään? Pitääkö minun olla hyödyksi muille kuin itselleni? Eikö onnellinen elämä riipukaan siitä, onko jotakin tekemistä, vaan siitä onko tekemisistä hyötyä jollekin?

Joulu on joka vuosi

Yksi joulu on taas ohitettu. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Perinteisen joulupöydän herkut kelpasivat, ja niitä näyttää riittävän vielä koko loppukuuksi. Normaalisetin lisäksi kokeilin riisipuuroa kaurakermaan tehtynä. En ole maitoallergiani vuoksi saanut kunnon riisipuuroa kymmeniin vuosiin ja olen todellakin kaivannut sitä. Nyt siis keittelin puuron ja lisukkeeksi vielä sekahedelmäsopan. Ne maistuivat kaikille joulun odottajille lounasaikaan. Tyttärentytär Eevi sai mantelin ja siis onnea tulevalle vuodelle. (Hänen mielestään etenkin joululahjojen määrään sekä laatuun.)

Tänä vuonna meillä vietettiin joulua pienellä porukalla; Eevi, molemmat lapseni, avomieheni ja minä. Joulupukki kävi ja jutteli mukavia. Eevi sai lähes kaikki lahjat, mutta kyllä kaikki jonkun paketin sai. Lapsen eläytymistä ja reaktioita on mukava seurata, kun lapsi on vielä siinä iässä, että uskoo joulun taikaan. Voi sitä pettymystä, kun suurimmasta paketista ei löytynytkään toivottu Lollitalo, vaan sisällys näytti puiselta matkalaukulta. Ja sitä iloa, kun matkalaukku olikin taiteilijatarvikesetti, monine erilaisine tusseineen, vesiväreineen, vahaliituineen, puuväreineen ja muine tarvikkeineen. Eevi oli aikaisemmin päivällä ateljeehuoneessani käydessään todennut äidilleen, että: ” Sotkukin voi olla taidetta”, ja niinpä kun tarvikesetti pääsi käyttöön aattoiltana, päätti Eevi tehdä sotkun, eli ensimmäisen ”abstraktin” työnsä.

Lisää kirjoittamista

Nyt, joulusta selvittyäni, minun on tarkoitus ruveta käymään läpi AK kustannukselta ostamaani dekkarinkirjoituskurssia. Verkkokurssilla on luvattu käytävän läpi dekkarin rakennetta, jännityksen rakentamista, epäilysten herättämistä, henkilöiden ja tapahtumien uskottavuutta, pahimpia varottavia mokia ja muita vinkkejä kirjoittajalle, eli kaikki tarvittava rakenteesta ja koukuttavasta kirjoittamisesta. AK Kustannuksen Kirjoita Paremmin kurssilaisena sain tästä kurssista hyvän tarjouksen ja päätin siihen tarttua. Kaupantekijäiseksi sain myös kaksi kappaletta Anne Lukkarilan ”Enkelilunta” dekkaria kirjailijan nimikirjoituksella varustettuna. Kurssiaineisto on käytössä sata päivää, joten keväällä dekkarini voi olla jo pitkällä. Tai sitten koko idea on jo kuollut ja kuopattu. Jää nähtäväksi. Tuon dekkarin otan luettavaksi välipäivinä.

Lisää taidetta

Tammikuussa aloitan verkkokurssin myös Taidekoulu Tuimalassa Abstraktin ilmaisun perusteet – kurssilla. Käytännön toteutustapa jää nähtäväksi, mutta ilmeisesti koulutus tapahtuu videoita katsoen ja omia töitä tehden. Tiettyinä päivinä kouluttaja on läsnä istunnoilla antaen tarvittaessa palautetta, ohjeita tai muuta tarvittavaa. Toivottavasti systeemi on toimiva, ja saan siitä hyödyllistä oppia tulevaisuuden varalle.

Kauteni Helsingin Taideyhdistyksen hallituksessa alkaa myös tammikuussa. Tehtävä tulee edellyttämään monenlaista aktiviteettia yhdistyksen toiminnan toteuttamisessa. Toimintasuunnitelmassa on taidenäyttelyiden järjestämistä, retkiä taidemuseoihin ja gallerianäyttelyihin, koulutuksia, taiteilijatapaamisia ym. Paljon kaikenlaista ajankulua tämänkin toiminnan piirissä siis luvassa. Ehkä voin siellä myös tuntea olevani hyödyksi.

Vapaaehtoistoimintaa??

Ehkä tavoitteeni, elää hyvää elämää eläkkeellä, toteutuisi paremmin jos olisin hyödyksi jollekin. Syksyllä tilasin Helsingin kaupungin ”Vapaaehtoisen” uutiskirjeen. Tarkoituksenani on katsoa minkälaista vapaaehtoistoimintaa on tarjolla ja minkälaista elämänsisältöä esimerkiksi eläkeläinen voisi sieltä löytää. En tiedä löytyykö sieltä minulle jotakin, mutta aion tutustua aiheeseen. Aloitan sen käymällä Vapaaehtoistoiminnan perusteet -verkkokurssin tammikuussa. Ehkä sieltä kautta löydän minulle sopivan tavan olla joillekin hyödyksi. Työskentely kurssilla kestää n. 60 minuuttia ja sen suorittamisesta saa todistuksen. Vinkkinä niille, jotka ovat edelleen työikäisiä; tuota todistusta voi käyttää tukena myös työnhaussa.

vapaaehtoistoiminta@hel.fi

Työnteko eläkkeellä?

Yhä useammin on viime aikoina käynyt mielessäni myös kysymys; Mitäpä jos yrittäisin löytää jotakin työtä? Jotakin osa-aikaista ehkä? Katsotaan mitä sen suhteen tulevaisuudessa tapahtuu.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille