
Joulu meni taas ohi totuttuun tapaan. Syötiin hyvin ja avattiin lahjat…no lähinnä Eevin lahjat, kun oli ainoa lapsi noissa bileissä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli taas aivan riittävästi. Lanttulaatikkoa ei saatu kaikkea syötyä, joten ensi vuonna teen sitä kahden kilon sijasta vain 1-1,5 kiloa. Imelletty perunalaatikko loppui kyllä vasta välipäivinä, mutta vähän liian aikaisin, joten sitä pitää tehdä jatkossa kahden kilon sijasta kolme. Lohesta ja kinkust viimeiset rippeet on pakastimmessa, pitää muistaa syödä pois jossain välissä.
Välipäivinä oli rauhallista. Kävin laulamassa karaokea parina päivänä ja maalailin tauluja tuleviin näyttelyihin. Inspiraatio oli vähän hukassa, mutta sainpahan kuitenkin jotakin tehtyä. ArtFridan, 11.1 alkavaan näyttelyyn, sain kuin sainkin tehtyä neljä taulua valmiiksi ennen kuin teostiedot piti sinne ilmoittaa. Täytyy tunnustaa että aikapaine saattoi vaikuttaa asiaan ja välillä tuntui, että en saa itseäni tyydyttävää jälkeä ajoissa aikaiseksi. Sisäinen kriitikkoni oli tässä projektissa todella kovaääninen ja puuttui tekemiseeni häiritsevästi.

Seuraavaan näyttelyyn Jorvin sairaalaan, pitää työt viedä loppukuusta. Sinne en onnistunut uutta teosta tekemään. Sisäisen kriitikkoni vika sekin. Näyttelyyn haluttiin keltaista väriä, iloa ja toivoa. Monen yrityksen jälkeen totesin, että keltainen ei ole ollenkaan minua inspiroiva väri. Vien sinne siis aikaisemmin tekemäni neljä keltaisen sävyillä tehtyä sekatekniikka/kollaasiteosta.
Uuden vuoden kujeet
Vuosi 2025 alkoi perinteisin menoin, karaokea paikallisissa baareissa. Raketteja en keskiyöllä nähnyt, tinoja en valellut enkä uuden vuoden lupauksia antanut. Ei kiinnosta sellaiset. Varmasti yksi yleisimmistä lupauksista, mitä uudelle vuodelle on tapana antaa, on kuntoilun ja laihdutuksen aloittaminen. Itsekin joskus sellaisia lunastamatta jääneitä lupauksia tullut tehneeksi, joten mitäpä noita lupailemaan.
Pienenä yllätyksenä vuoden alkajaisiksi kävi kuitenkin niin, että olin osallistunut johonkin kilpailuun netissä, ja onnistuin voittamaan. Siis minä, joka ei koskaan voita mitään, voitin Facebookissa kommentoijien kesken arvotun palkinnon… ja TA DAA… minulla on nyt personaltrainerin tekemä yksilöllinen kuntoiluohjelma ja ruokavalio. Siispä ilman mitään lupauksia nyt kuitenkin aloittelen kuntokuuria ja noudatan ( tai ainakin yritän noudattaa) ravinto-ohjelmaa. Maanantaina homman aloitin ja tässä nyt keskiviikkona jo huomaan, että vaikeaa tulee olemaan.
Mikä siinä on vaikeaa? Noh, ensinnäkin äkkiseltään tuntuu, että joudun syömään aivan mahdottomat määrät ruokaa ja olemaan koko ajan keittiössä. Neljä kertaa päivässä pitäisi syödä, ja kun on tottunut kahteen tai kolmeen kertaan, niin kokonaismäärä tuntuu paljolta ja ohjelman mukaan syöminen pakottaisi minut olemaan koko ajan lähellä keittiötä. Heti tiistaina jo oli tilanne, että jouduin lähtemään asioilleni jo ennen lounasta, joten lounas jai väliin. Myös päivällinen jäi väliin, mutta iltapalan sain syötyä. Torstaina tulee olemaan samanlainen tilanne kun on koko päiväksi menoa, eikä mitään jauheliharisottoa ja salaattia voi evääksi raahata mukaan.
Kuntoilupuolen ongelmat löytyvät askelmääristä. 8000-10000 askelta päivässä on, etenkin tällaiselle kotona olevalle eläkeläiselle, todella paljon. Ulkona kelit on tammikuussa sellaiset, että lenkille lähtö ei oikein houkuta. Maanantaina askelia tuli reilu 4400 ja tiistaina vajaa 4000. Paljon enemmän siis vielä pitäisi askeltaa. Tänään keskiviikkona aloitan PT:n suunnitteleman vastuskuminauhajumpan. Katsotaan miltä se tuntuu, ja jos on ok teen sen jatkossa ohjelman kahdesta treenikerrasta poiketen kolmesti viikossa ( korvatakseni vähän noita puuttuvia askelia.)
Toivottavasti motivaatio syttyy ja pääsen tavoitteeseeni (-10 kiloa ja kiinteytyminen) toukokuun loppuun mennessä.
Hyvää ja aktiivista vuotta 2025 kaikille.
