Eläkeläisen elämää – Jumpaten, teenkö sen

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Kaiken päivää netissä roikkuvana, ja omaa peilikuvaansa kipuilevana, ei voi olla huomaamatta kuinka paljon mainostetaan erilaisia kuntoilu- ja laihdutuskursseja; ravintokursseja niin karppajille kun kuntoilijoillekin, kuntoilua leideille ja äijille, eri ikäryhmille, pakarajumppaa, jenkkakahvojen kadotusta, kadonneen vyötärön etsintää … Itsekin olen ostanut vuoden sisällä jo useamman kurssin, joita lähestulkoon kaikkia olen jopa kokeillut. 8-viikon startti, 50+ kunnossa, 6 viikon HIIT, Vahva kotona, Kahvakuulatreenit kotona, Kiinteydy kotona 12 viikossa.

(Note to me: älä osta enää ensimmäistäkään kuntokurssia ennen kuin nuo on puhkikulutettu)

TVssäkin kaupataan jatkuvasti erilaisia kuntoilulaitteita. Ilmeisen kannattavaa liiketoimintaa. Nerokkaita ja tehokkaita tuotteita, aivan mahtavia ja välttämättömiä jokaiseen kotiin, jokaiselle kunnostaan huolehtivalle. Tällä hetkellä pyörii päivittäin mainos parhaasta mahdollisesta tavasta kävellä lääkäreiden suositusten mukaan: iWalk, ja kävely käy varmaan kuin leikki, kun ei uloskaan tarvitse lähteä. ( Ja sen saa muuten näppärästi taitettua kasaan ja piilotettua sängyn alle tai kaappiin 🙂 Minun UltraTonerissani on se vika, ettei sitä saa piiloon, vaatetelineenä sen on aika hyvä, tosin tilaa vievä. Muistatteko muuten vielä ajan kun Valitut palat tarkoitti kirjoja? Nykyään sieltä voi tilata niin ruuvinvääntimiä kuin tikapuitakin ja tietenkin kuntoilulaitteita. Toki kirjojakin löytyy edelleen.

Osittain valtava tarjonta tällä hetkellä selittyy sillä, että korona-aika rajoitti harrastamista kuten kuntosalien ja uimahallien käyttöä ja jopa sulki ne kokonaan. Samanaikaisesti ihmisillä on enemmän aikaa, kun sosiaaliset toiminnot ovat minimissään. Markkinamiehet pyrkivät heti täyttämään tuon kolon ihmisten arjessa (ja kaapeissa) liikuntaanhan tarvitaan välineitä, eikö vain.

Itsellenikin on kerääntynyt ihan kunnioitettava kokoelma vekottimia, joita ilman ei silloin ostopäätöshetkellä voinut olla. Kävinkin ajankuluksi läpi mitä kaikkea mahtaakaan löytyä:

Ensimmäinen ihmelaite, jonka olen ostanut, taisi olla sellainen ovenkahvaan kiinnitettävä naruviritys, 80-luvulla, muistatteko? Lenksut jalkoihin ja käsiin ja naruja vetämään selällään lattialla maaten. En löytänyt sitä mistään enää, taitaa olla kellarissa. Sen kanssa oli vähän hankalaa löytää soveltuvaa ovea, jossa olisi ollut lattialla tarpeeksi tilaa. Oven kolina otti vähän hermoon ja aina oli joku kurkkimassa ja kyselemässä että ”mikä täällä oikein kolisee?”

Naruvirityksen jälkeen on tullut hankittua monta muutakin ihmevekotinta. Muistatteko sellaisen vyön, joka tärinällä muistutti kun vatsalihakset löystyivät?

Minulla on sellainen, tietenkin. Paristo on tyhjentynyt, en tiedä toimiiko. Huomasin muuten että Twins myy sitä parhaillaan uutuutena. Uutuus se oli 90-luvullakin.

Entäpäs sitten sellainen sähköiskulaite, jossa johdettiin lihaksiin pieniä sähköiskuja saaden lihakset jännittymään, joskus 90-luvun alussa varmaan, en oikein muista enää. Siinä oli joku sellainen vihreä muovisalkku, jonka sisällä oli kaikki tarvittava. Samaan periaatteeseen perustuva laite uudessa, helpommin käytettävässä muodossa, on tullut myös hankittua ihan pari vuotta sitten. USBllä ladattava, ainakin 10 eri ohjelmaa eri vahvuudella ja rytmillä. Myös kasvoille oli jossain vaiheessa oma sähköiskulaite… löytyy sellainenkin, en saanut kyllä enää toimimaan, olisiko hajonnut säilytyksessä.

Entä sitten Zumba? Dvd ja Zumbaan kuuluvat käsipainot, 2010 luvun alussa. Vähän käytettynä sellainenkin setti löytyy meiltä. Varmaan ihan tehokasta liikuntaa, jos vain tulisi käytettyä. Tilanpuutteella oli hyvä itselle perustella vähäistä käyttöä, olohuoneessa olisi mahtunut, mutta se oli teinien valtaama. Nykyisin pikkuruisessa kuntosalihuoneessani se ei ainakaan onnistu, eikä siellä ole telkkaria eikä dvd-soitintakaan ole enää.

Sukset löytyy toki myös, viimeksi käytetty 90-luvun lopulla. Ne piti ostaa kun Oulussa asuessani jouduin työhön liittyvässä tilaisuudessa hiihtämään pomoni vaimolta lainatuilla vanhoilla suksilla. Siteet olivat sellaista vanhaa mallia joten jouduin alamäessäkin työntämään vauhti. Oli muuten turhauttava viisi kilometriä. Siihen tilanteeseen en enää halunnut joutua, joten ostin sukset. Siskoni kommentti suksihankintaan oli: ”Onko peruskoulusta jo todella niin kauan aikaa?” Hiihdinkin muutaman kerran jotain muutaman kilometrin lenkkiä, kunnes mursin sormeni poroajelulla (kyllä, luit oikein) ja hiihtoharrastus niillä lumilla oli siinä ja siihenpä se sitten jäi. Tuolla kellarissa ne näyttävät lojuvan, pitäisikö ensi talvena kokeilla mahtuvatko vielä latu-uriin. Tuossa vieressä, Kivikon metsässä, on kuulemma hyvät ladutkin, jos lunta vaan on. Ja jos ei ole, niin Kivikon hiihtohallikaan ei ole kaukana. Yritänpä muistaa tuon ensi syksynä kun hiihtohalli aukeaa. Uusia suksia en kuitenkaan ala hankkimaan. EN!

Ja kävelysauvat, totta kai sellaisetkin piti hankkia. Ne tosin ovat aina silloin tällöin innostuksen iskiessä jopa käytössä. Siihenkin hommaan on sitten kurssi käyty, joten oikeaoppisesti mennään.

Kaiken tuon lisäksi on sitten ollut ainakin kolmeen otteeseen kuntosalikortti. Tälläkin hetkellä on käyttämätön kortti odottamassa kuntosalin ja uimahallin avautumista. Kerran ostin itselleni joululahjaksi muutaman viikon ajaksi personal trainerin, ihan hyvä kokemus, aika kallista tosin. Käytössä on vuosien saatossa ollut myös ainakin viisi erilaista askelmittaria/ aktiivisuusmittaria/ älykelloa liikunnan seurantaan ja motivointiin.

Kaiken tuon jälkeen luulisi olevan timmissä kunnossa 🙂

Tein teille jumppavideon niin näette mitä kaikkea löytyy kaapeistani, sänkyjeni alta ja nurkistani. Mukana pari vekotinta, jonka nimiä en enää muista, enkä välttämättä sitäkään miten niitä olisi tarkoitus käyttää, mutta rohkeasti tyylinäyte niistäkin.

Tämän kaiken jälkeen tulee väkisinkin ajateltua, että mikähän siinäkin on kun minäkin olen jo neljällä vuosikymmenellä noita kuntoilu- ym. laitteita ostellut (eikä niistä oikeastaan ole koskaan ollut mitään hyötyä) niitä tulee silti vieläkin osteltua. Tämä viidennen vuosikymmenen puolella olen ehtinyt kuntolaitemuseooni hankkia jo hulavanteen ja kehonhuoltorullan ja -pallon. Aina sitä vain uudelleen ja uudelleen uskoo, että se on juurikin tämä jumppaohjelma tai laite, joka onnistuu innostamaan aktiiviseen liikuntaan ja muokkaamaan kroppani itseäni miellyttävään kuntoon.

Jos kuitenkin totta puhutaan niin ihan tavalliset lenkkarit on olleet ahkerimmassa käytössä.

Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi