Juuret…on

Kaikki vanhathan alkavat eläkepäivillään tutkimaan sukua, eikö vain. Niin minäkin aloin. Siis jatkamaan jo kauan sitten aloittamaani tutkimista.

Olen aina pitänyt itseäni juurettomana. En oikein ole koskaan ehtinyt juurtua mihinkään ja vastaankin aina kysyjille, mielestäni vielä rehellisesti, että en ole mistään kotoisin. Olen asunut tai ainakin pidemmän aikaa asustellut yhdeksällä paikkakunnalla ja yhteensä seitsemässätoista asunnossa. Viimeiset kaksikymmentä vuotta olen tosin jumittanut Helsingissä ja vieläpä samassa asunnossa. En silti tunne juurtuneeni edes tähän paikkaan.

Ehkä juuri tuossa juurettomuuden tunteessa on yksi syy siihen, että olen jo pitkään ollut kiinnostunut sukututkimuksesta. Kiinnostuin aiheesta nuorena Ylitorniolla, toimiessani kulttuurisihteerinä kulttuurisihteerin paikalla (lue: työllistämistuella palkattuna).

Eero Karkiainen, erään Arendt Grapen jälkeläinen, joka oli tehnyt sukututkimusta ja kirjankin, lähestyi kulttuuritoimistoa muistomerkkihankkeen vuoksi. Grapen jälkeläiset puuhasivat Arendtille muistomerkkiä. Hän, Köngästen rautaruukin perustaja, oli asunut suuren perheensä kanssa talollisena Ylitorniolla vuodesta 1655 aina kuolemaansa asti (1687). Kuuluin tuohon sukuun äitini puolelta, joten asiasta käytyjen keskustelujen seurauksena, kiinnostuinkin suvun historiasta.

(Muistomerkki pystytettiinkin sittemmin jälkeläisten toimesta, vuonna 1987 paikalle, jossa Arendt asui kuollessaan.)

Arendt Grape 1612-1687

Mikä mies tänä Aarentti sitten oli

Arendt tuli 17- vuotiaana Lyypekistä Tukholmaan, raatimies ja kauppias Peterssonille kisälliksi 1629. Tukholman porvarisoikeudet hänelle myönnettiin anomuksesta 1639 ja hänet merkittiin – kaupungin kahdenkymmenen rikkaan inspehtorin joukkoon-. Hän avioitui Peterssonin vaimon sisaren, kultaseppä Reuterin tyttären kanssa 1641. Aluksi hän toimi Tukholmassa tukkukauppiaana ja oli tekemisissä esimerkiksi Lapin kaupan kanssa. Peterssonin veli oli Tornion pormestarina ja tämä lienee vaikuttanut siihen, että Tornion porvarit ja Lyypekkiläistä sukua oleva maaherra Crusebiör, houkuttelivat Arendtin ottamaan kaivostoiminnan haltuunsa Junossuvannossa, josta vasta vähän aikaisemmin oli löydetty rautamalmia.

Arendt sai kuningatar Kristiinalta privilegiokirjan ja lähti lappiin masuunin omistajaksi. Vaikeista olosuhteista huolimatta hän sai kaivoksen ja tehtaan toimintaan ja tuottamaan hyvää rautaa, mutta toiminnan kehittämiseksi tarvittiin lisää pääomaa. Uudet osakkaat, Hollantilaiset Momman veljekset, sitten kaappasivat vähitellen bisneksen lähes kokonaan itselleen. Oikeuttakin käytiin ja lopputulemana Arendt sai kuitenkin oikeuden päätöksellä 45 laivapuntaa rautaa vuodessa itsensä ja vaimonsa elinajaksi. Arendtin tie jatkui talolliseksi Ylitorniolle, jossa hän toimi hallituksen määräyksellä kruununvoutina ja nimismiehenä Tornion ja Kemin lapissa.

Lähde: E. Karkiainen, Ylitornion vanhoja sukuja 1981

Kyllähän tuollainen tarina inspiroi…

Haaveilin aina käymisestä Lyypekissä ja muutama vuosi sitten, ollessani työmatkalla Hampurissa, päätin ennen kokousta pikaiseltaan poiketa siellä. Muutama tunti oli aikaa, joten ehdin hyvin sinne ja takaisin. Minulla oli tiedossa A. Grapen perheen panimoiden osoitteet 1600 luvun Lyypekissä ja kävin turisti-infosta kysymässä, mistä löydän kyseiset kaksi katua. Kävelin ensin Fischergrubelle, jossa oli sijainnut Arendtin isän, laivanvarustaja Arendtin, panimo ja todennäköisesti myös koti. Talon numeroa, 410, en ikäväkseni löytänyt. Oli varmaan numerointi muuttunut rakennuskannan uudistuessa.

Jatkoin matkaani Glockengieserstraselle, jossa tietojeni mukaan oli sijainnut Arendtin isoisän, Arendt nimeltään hänkin, omistama panimo. Talon numeroa minulla ei ollut tiedossa, kävelin vain kadun päästä päähän ja takaisin. Kävin myös kyseisellä kadulla sijaitsevassa Buthmannsissa, historiallisessa oluttuvassa, yhdellä pitkällä kylmällä. Se on Lyypekin toiseksi vanhin, yhä toiminnassa oleva oluttupa (vuodesta 1697). Melkoiset fiilikset! Oliko esi-isäni sukulaisilla jotain tekemistä sen kanssa? Olisivatko he jopa istuneet samoilla sijoilla olutta siemailemassa yli 300 vuotta sitten. Ehkä jopa perustaneet sen? Olivatkohan nuo esi-isien perustamat panimot vielä silloin toiminnassa? Tuotiinko niistä olut tähän oluttupaan?

Oli kuitenkin pakko lähteä takaisin Hampuriin, joten jäi ne muut ” pitkät kylmät Lyypekissä” juomatta. Onneksi laulun sanat oli helppo vaihtaa. ”Oon mä juonu viinii viinissä, yhden pitkän kylmän Lyypekissä…..”

My Heritage apuna

Vuonna 2011 liityin My Heritage-sivustolle ilmaisversion käyttäjäksi, saadakseni lisää tietoa juuristani. Tein sukupuun, mutta eihän sillä ilmaisversiolla päässyt kuin alkuun, joten tekeminen tyrehtyi aika pian. Löytyvistä sukulaisista tuli kyllä tietoja koko ajan, mutta niitä ei päässyt lähemmin tarkastelemaan muuten kuin maksamalla melko hintavasta jäsenyydestä. Silloin jätin asian silleen, kun ei ollut aikaakaan tuohon hommaan perehtymiseen.

Viime vuonna tein My Heritagen DNA-testin ja sen jälkeen he onnistuivat kauppaamaan minulle vuoden complete- jäsenyyden, joka maksoi vuodeksi muistaakseni reilut 300 euroa. Sen avulla sain sukupuuni täydentymään vähän reilusta sadasta henkilöstä, 1918 henkilöä kattavaksi tiedostoksi. Vanhimmat löytyneet esi-isät olivat 13. sukupolven takainen suora esivanhempi,1495 syntynyt pirkkalainen, lapinvouti Olof Anunson Tulkki ja niinikään 13. sukupolven takainen, 1520 syntynyt Arendt Grabe, panimonomistaja hänkin.

Mikä parasta, olen My Heritagen avulla saanut tietoja myös isäni suvuista, sekä äitini äidinpuolen suvuista, joista ei aikaisemmin juurikaan tietoja ollut. Isäni puolelta vanhin löytöni on 1588 syntynyt Lauri Iivarinpoika Kippa, esi-isäni kymmenennessä polvessa. Hänestä en ole mitään tarkempaa historiatietoa löytänyt. Äitini isän sukuhaarassa tiedot loppuvat 1495 syntyneeseen Pirkkalaiseen Lapinvouti Olof Anundson Tulkkiin ja äitilinjassa vanhin tieto on 1656 syntynyt Olof Jundoinen, Oulaisista. Löytyipä sukutaulustani myös ”merirosvo”, pohjolan Robin Hood, Iisakki Mustaparta. Vielä en ole saanut selvitetyksi, missä kohtaa sukumme liittyvät yhteen, mutta aion sen vielä selvittää.

Iisakki Mustaparta oli talonpoika Oravaisensaaresta, Vojakkalan kylästä, muutama kilometri Torniosta pohjoiseen. Hän rakensi talonpoikaiskavereineen kannellisen laivan viedäkseen tervaa Tukholmaan ja tuodakseen paluulasteissa viljaa pohjoiseen.

Mustaparta miehineen julistettiin lainsuojattomiksi, vangittiin ja heitettiin haiseviin vankityrmiin Tukholmassa. Mustaparta ei lannistunut, vaan osoitti tekojensa laillisuuden. Hän päätyi maalaisten oikeuksia puolustavaksi valtiopäivämieheksi Tukholmaan ja sai näin liikanimen Pohjoisen Robin Hood.

Historia – Visit Meri-Lappi

Iisakki Mustaparta – Perämeren sankari | Yle Uutiset

DNA analyysin mukaan olen etnisesti suomalainen ja lisäksi noin kolme prosenttisesti irlantilainen/ skotti / walesilainen ja n 1,5 prosenttisesti inuiitti. DNA osumia on tähän mennessä löytynyt 53835 kappaletta 69 eri maasta. Noiden jokaisen nimi löytyy ja vieressä on täppi, jonka kautta voin suoraan olla yhteydessä vaikka kaikkiin heistä, selvittääkseni mitä kautta ollaan sukua. Kätevää. Jos olisin vaikkapa menossa käymään Aruballa, niin voisin suoraan ottaa yhteyttä kaukaiseen serkkuuni Allan Merimaan, ja kutsua itseni kahville.

Tätä kirjoittaessani My Heritage soitti ja onnistui myymään minulle viiden vuoden jäsenyyden. Tarjous oli niin hyvä, että en voinut kieltäytyä. Eipä mitä… harrastukset maksaa. Onpa nyt sitten viideksi vuodeksi tekemistä ihan tarpeeksi. Toivottavasti löydän vielä tarkempaa ja kauemmaksi historiaan ulottuvaa tietoa.

Kovia ja taitavia ovat siis myymään, joten se kannattaa ottaa huomioon, jos nyt päättää ilmaisversion MH:sta ottaa käyttöön. Myyjä kutsui myös kahville ja lasilliselle viiniä, mikäli sattuisin Israelissa päin liikkumaan.🤗 Tuskinpa tulee lähdettyä, kiitos kuitenkin kutsusta, Lital.

Koska olen tuntenut vahvana perinteiden velvoittavan kutsun, johon vastaamiseksi panimotuotteiden käyttäminen ei tuntunut oikein riittävän, ja mahdollisuus eteeni osui, aloin minäkin taannoin nimellisellä summalla panimonomistajaksi.

Arendtit olisivat ylpeitä?

Kommentit tervetulleita. Olkaa hyvä ja kiitos!

2 thoughts on “Juuret…on

Mitä mieltä?

%d bloggaajaa tykkää tästä: