Eläkeläisen elämää – Katse omaan itseensä

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Lähestyvä eläkeikä pisti miettimään myös itseä. Missä kunnossa olen, pysynkö terveenä, jaksanko nauttia elämästäni ja vapaudestani?

Elämäni aikana olen tehnyt tietenkin huonojakin päätöksiä ja yksi niistä pahimmista on ollut tupakanpolton aloittaminen joskus esiteininä, noin 12- vuotiaana. Tupakointi on jatkunut, vain muutamia lyhyitä tupakkalakkoja lukuun ottamatta, siis melkein 50 vuotta. Liikunta ei ole oikeastaan koskaan ollut minulle tapa. Toisinaan olen yrittänyt aloittaa, mutta se on aina liittynyt painonpudotukseen ja jäänyt sitten taas, kun paino on saatu tyydyttävälle tasolle. Ylipainoa on ollut teini-iän jälkeen enemmän tai vähemmän aina. Ruokavalio ei oikeastaan koskaan ole ollut järkevällä mallilla. Ravintolalounaat ja kokoustarjoilut, aamiaisten skippaaminen, voileipäpainotteiset illat, olut.  Pitääkö siis olla huolissaan?

Syyskuussa 2019 eräänä sunnuntaina, olin kaupan kassalla ja ajattelin, että pitää ostaa röökiä, kun on vain muutama enää jäljellä. Näin edessäni rivin nikotiinipurkkatuotteita ja päätinkin siinä sitten ostaa mieluummin sellaisen. Seuraavana päivänä töistä lähtiessäni poltin askista viimeisen tupakan ja otin sitten käyttöön nikotiinipurkat. Ne vaihdoin tavalliseen purkkaan noin kuukauden kuluttua. Ei se helppoa ollut, mutta ei niin kovin vaikeatakaan. Hyvänä motivaattorina minulla oli käytössä Quit tracker- app puhelimessani. Appi piti puolestani kirjaa savuttomista päivistä, polttamatta jääneistä röökeistä ja säästetyistä euroista. Alusta alkaen laitoin myös 50 euroa viikossa säästöön, joten säästötilin vilkaiseminen silloin tällöin antoi lisämotivaatiota.  Eipä olisi tämä tyttö silloin heti uskonut, että vuodenkaan päästä en ole enää yhtään tupakkaa polttanut enkä yhtään savua vetänyt.

Tupakan lopettaminen aiheutti aivan väistämättömän lihomisreaktion, vaikka en korvannutkaan tupakkaa makealla tai muutenkaan syömällä. Paino vain nousi, vaikka olisin ollut kuinka tarkkana. Tammikuussa 2020 oli siis pakko tehdä sille asialle jotakin. Löysin netistä vähähiilihydraattisen dieetin, jota seuraamalla sain painonnousun kääntymään painonlaskuksi. Proteiineja, kasviksia ja hyviä rasvoja, nälkä pysyi poissa, mutta leipää oli kyllä ikävä. Säännöllisessä ruokailurytmissä oli myös opettelemista.  13 kiloa lähti, mutta siihen se sitten on toistaiseksi jämähtänyt. Pudotettu paino ei tosin ole tullut takaisinkaan, joten siitä on hyvä jatkaa.

Seuraavaksi, suurelta osin kylläkin koronan aiheuttaman etätyön sivuvaikutuksena, aloitin kuntoilun. Tupakkasäästöilläni ostin älykellon, jossa aktiivisuusmittauksen lisäksi on viikoittainen mukautuva kunto-ohjelma. Asuinalueeni pikkukadut ja ulkoilureitit tulivat kevään ja kesän aikana tutuiksi kolme-neljä kertaa viikossa niitä pitkin kävellessä. Syksy, kasvaneet työkiireet, sateet ja pimeys ovat valitettavasti onnistuneet katkaisemaan hyvin alkaneen kuntoilun. Netistä on tullut hankittua myös erilaisia kunto-ohjelmia, joissa mm kotijumppaohjeita sekä myös kuntosaliohjeita. Ne odottavat nyt maaliskuun alkua ?

Terveemmät keuhkot, terveellisempi ruokavalio ja liikunnan lisääminen. Nämä yhteen laskettuna olen varmasti parantanut mahdollisuuksiani nauttia eläkepäivistäni terveenä. Hyvä minä.

Tuskastani nousee lintu

kultaisille siivilleen

pilvien päälle kohoaa

sinisellä taivaalla asustaa

– auringon säteillä leikkii

Tule takaisin fenix-lintu

pesäpuuhusi

kanelin tuoksuun

tipauta kyynel päälleni

herätä henkiin

– kelopuinen elämäni

T.Pajuniemi

Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi