Meidän joulu

– vain stressi puuttuu

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Jostakin syystä joulu pääsi minut tänä vuonna yllättämään. Ihan pelästyin, kun huomasin että joulu on jo ovella. Yllätyksenä se varmaan tuli siksi, kun kalenteria ei juurikaan tule nykyään katseltua. Eevin lahjat olen ostanut jo syksyllä, niin niiden kanssa ei enää ole tarvinnut stressata. Taisin sen jälkeen tuudittautua johonkin turvallisuuden tunteeseen ja onnistuin unohtamaan koko joulun hetkeksi.

Suunnittelu ja valmistautuminen

Joulukuun ensimmäisellä viikolla sain aloitettua joulun suunnittelemisen. Minun jouluuni kuuluu oleellisena osana, ehkä jopa tärkeimpänä, perinteinen joulupöytä (ilman sillejä ja rosollia, kun meillä niitä ei kukaan syö). Tietenkin itse tehtynä. Jo vuosia olen käyttänyt apuna exell-taulukkoa, jossa työt on jaettu jouluaattoa edeltävälle viikolle siten, että jokaiselle päivälle on omat kokkailut ja niihin liittyvät ostokset on myös aikataulutettu samaan tiedostoon. Tällä tavalla olen töiden ohessa pystynyt kaiken tekemään, tuntematta niiden vuoksi suurempia paineita.

Ensimmäinen homma on siis aina tuon exellin päivittäminen. Aikataulutuksessa lähden liikkeelle siitä, että kinkku laitetaan uuniin aatonaattoiltana, jolloin aloitetaan myös imelletyn perunalaatikon tekeminen. Se saa imeltyä yön yli ja menee uuniin aamulla, heti kinkun jälkeen. Edellinen päivä on porkkanalaatikkopäivä ja sitä edellinen on varattu lanttulaatikolle, lohen graavaamiselle ja kotikaljalle (sen teen uutteesta). Piparit ja tortut teen jonakin sopivana päivänä ennen lanttulaatikkoa ja kinkun otan sulamaan 3-4 päivää ennen uunia. Pienempiä juttuja teen sitten sen mukaan, miten on haluja ja aikaa. Aattona kuorrutan kinkun, keitän Lapin puikulaperunat ja kananmunat sekä teen sinappikastikkeen ja italiansalaatin.

Ostokset olen suunnitellut tuon aikataulun mukaan, ja aikataulua päivittäessä päivitän myös ostoslistan, käyn kaapit läpi ja tarkistan mitä pitää lisätä tai poistaa ostoslistalta. Tänä vuonna, kun ei tarvitse enää töissä käydä, leivon pitkästä itse myös joululimput. Kaivoin vanhan reseptini esille ja lisäsin limput aikatauluun ja tarvikkeet ostoslistaan.

Sunnuntaina ja maanantaina kävin ostamassa suurimman osan tarpeista. Keskiviikkona loput. Tänä vuonna ostoslistalla oli myös koronan kotitesti, koska sain flunssan. Tiesin sen normaaliksi flunssaksi, koska minulla oli vain yskää, ei kuumetta eikä mitään muita oireita. Halusin kuitenkin olla varma, ja testata itseni. Ensin testipakkauksia ei löytynyt mistään. Yritin saada aikaa testiin, mutta olisin päässyt sinne vasta torstaina, joten pahimmassa tapauksessa olisin joutunut tekemään kaikki safkat ja sitten aattona perumaan perheeltäni koko joulun. Kävin keskiviikkona yrittämässä pop up- testaukseen, mutta jono sinne oli aivan älytön. Keskiviikkona onnistuin saamaan käsiini yhden paketin kotitestejä ja testasin itseni negatiiviseksi. Joulu oli pelastettu.

Joulutunnelmaan

Joulutunnelmaan pääsemiseksi ensimmäisenä laitan parvekkeelle jouluvalot. Sille ei ole mitään tarkkaa aikaa, vaan teen sen silloin kun satun muistamaan ja jaksamaan yhtä aikaa, kuitenkin vasta joulukuun puolella. Parvekkeella on myös kolme kynttilälyhtyä, joihin pitää ostaa kynttilät jouluaatoksi. Nyt kyllä jäi valojen sytyttäminen vähän viimetinkaan, sillä tein sen vasta 19 päivän iltana. Ja yllätys yllätys, vain puoli metriä alkupään lampuista syttyi. Piti siis taas tänäkin vuonna ostaa uusi.

Joulukuusen pystytän ja muut sisäkoristelut laitan yleensä vasta aatonaattona. Tänä vuonna kuusi pystytettiin jo edellisenä päivänä ja Eevi oli koristeluapuna. Koristeita en käytä paljoa. Aidon oloinen ( tiputtaa havuja 🙂 ), yli kaksikymmentä vuotta vanha muovinen joulukuusi koristeineen, joulutähti olohuoneen ikkunaan, ruokapöydälle joululiina ja kynttilät sekä ikkunaan valonauha, seinille jotakin pientä jouluista sinne tänne. Tänä vuonna olen Eevin iloksi tehnyt myös pienet tonttuovet ja niiden eteen pienet pihat, sekä pieniä punaisia tieviittoja, joita ajattelin kiinnittää siten, että Eevi voi etsiä niiden avulla ovien sijainnin. Nähtäväksi jää, onko kiva juttu.

Siivousurakka ja muut touhuilut

Kotona olen nuoruudessani tottunut siihen, että jouluksi (ja juhannukseksi) siivotaan kaikki paikat viimeisen päälle. Siis ihan supersiistiksi. Ja ei, en todellakaan ole sitä perinnettä jatkanut. Siivoan just sen verran, että näyttää normaalin siistiltä. Oman perheen kanssahan täällä joulua vietetään, miksi siis stressaisin pölystä kirjahyllyssä. Aattoa edeltävänä viikonloppuna imuroin ja pyyhin lattiat sekä pölyt, ruokien valmistusurakan lomassa hieman ylläpitosiivousta siellä täällä.

Lahjat käärin paketteihin yleensä aatonaattona. Aikuisille ei juurikaan lahjoja ole hankittu enää vuosiin, mutta Eevi-tyttönen saa kyllä sen verran, että pakettien aukomisessa kuluu aattona aikaa ja sitä riemua on kiva katsella. Jokaisen on kuitenkin ainakin yksi lahja saatava, ettei Eevi joudu toista kertaa lahjattoman puolesta suremaan. (Ostan siis varmuuden vuoksi tänä vuonna konvehtirasian itsellenikin.) Tänä vuonna meillä käy pukki videopuhelun välityksellä ja varmaan toimittaa lahjat ovelle. En nimittäin (tietenkään) ollut ajoissa liikkeellä, ja jäimme ilman pukkia. Viiden minuutin videopuhelu maksoi vain kympin, ja parempi sekin, kun ei mitään.

Jouluaaton puuhat

Aattoaamuna imelletty perunalaatikko menee uuniin pariksi tunniksi. Sillä välin valmistelen kinkun kuorrutuksen, teen italiansalaatin ja keitän kanamunat ja siivutan lohen. Pöytä katetaan ja kaikki lisukkeet viedään pöytään yhteisvoimin. Minun hommanani on vielä viimeiseksi laittaa kinkku kuortumaan, keittää valmiiksi kuoritut puikulat, tehdä sinappikastike, sekä lämmittää laatikot kuumiksi. Lämpimät ruoat pöytään ja herkuttelemaan. Vielä kahvit pipareineen ja torttuineen ja sitten pukkia odottamaan.

Tänä jouluna meitä oli vain neljä aikuista ja yksi lapsi, aikaisemmin väkeä on ollut enemmän. Ruokaa laitoin silti jostakin ihmeen syystä yhtä paljon kuin aikaisemminkin.

note to me: Vähennä ruokamäärää ensi vuonna.

Videopuhelupukki tuli reippaasti myöhässä. Hänellä oli ollut teknisiä ongelmia, mutta nyt kuului ja näkyi hyvin. Pukki jutteli Eevin kanssa hyvän aikaa ja hämmästytti neidin tiedoillaan lahjatoiveista ja neidin harrastuksista. Kuusivuotias, joka ei oikein tiedä uskoisiko pukkiin vai ei, oli kyllä täysin hämillään. Aamulla hän totesi kyllä, että pukki ei ollut oikea pukki, koska siellä oli erilainen katto ja lamput, kuin joulupukin kuumassa linjassa oli edellisenä aamuna ollut.

PS. Säästyin taas tänäkin jouluna stressiltä, pöydässä oli kaikkea tarvittavaa ja kaikki oli maittavaa. Enää on vain yksi ongelma; kukahan tuon kaiken söisi?

Mitä mieltä?

%d bloggaajaa tykkää tästä: