Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa (alennuskoodi pajutarha)
”kirjakauppiaan” arkea
Pöytä on pöydällä, tai oikeastaan laatikollinen Pöytiä. Taas on yksi kuukausi kulunut ja kohta siirrytään lokakuun puolelle. Syyskuu on mennyt ohi kuin varkain. Olen koko kuukauden kulkenut pari kirjaa laukussani, siltä varalta, että tapaan jonkun joka haluaa sen ostaa. Olen käynyt viemässä niitä tuttavilleni Helsingissä ja postitellut vähän pidemmälle. On niitä siis ostettukin, mutta on minulla vieläkin myyntihommia jäljellä.
Jotenkin tuntuu, että kaikki energia on kulunut tuon kirjan kanssa. En ole jaksanut jatkaa keskeytyneitä kirjoituskurssejani, en ole jumpannut, en käynyt lenkillä, enkä liiemmin maalaillut taulujakaan. Koko ajan mielessäni on kirja; saanko myytyä tarpeeksi kulujen kattamiseen, miten ihmiset ottavat kirjan vastaan, minkälaista palautetta saan, miten ja missä pystyisin vielä lisää mainostamaan sitä ja niin edelleen. Tämä touhu on paljon kuluttavampaa kuin itse kirjoittaminen.
Rimakauhua
Kirjanjulkaisupäivän aamuna olin ruoskinut itseni verille, syyttäen itseäni totaalisesta typeryydestä, kun tuollaiseen hulluuteen olin lähtenyt. Melkein 1500 euron satsaus! Olisi kai noille rahoille ollut jotakin järkevääkin käyttöä! Tai olisivathan ne voineet maata siellä säästötilillä. Mutta ei, tyhmä tyhmä tyhmä! Mitä oikein ajattelit? Ajattelitko edes? Miksi luulet, että joku kiinnostuisi tekeleestäsi?
Tähän mennessä kirjasta saamani palaute on ollut kuitenkin niin hyvää, että nyt nuo aamuisen rimakauhun mieleen tuomat itsesyytökset ovat jo unohtuneet.
”Oli kyllä tosi hyvä kirja”, ” Haluan ostaa sun kirjan, kun tuolla puhuivat, että se on niin hyvä.” ”Siis mä nautin täst kirjasta iha kybällä💞” ”Oli kyllä hyvä kirja, yhellä istumalla tuli luettua Hyvin kirjoitettu, selkeä, helposti luettava ja hienosti kuvailtu asioita. Rikos dekkareiden ystävänä jäin odottamaan josko Aaro olisi tappanut Jukin mustasukkaisuudestaan
Seuraavaksi voisit sitten kirjoittaa jonkun jännittävän rikos dekkarin
Tuollaisesta palautteesta tulee hyvä mieli ja se antaa uskoa omaan tekemiseen. Kokemus on ollut kokonaisuudessaan kokemisen arvoinen. Itse kirjoitustyö, kirjan painatuksen suunnittelu, kansikuvan suunnittelu, markkinoinnin suunnittelu ja toteutus, kirjanjulkaisutiaisuus, kaikki kirjasta ja kirjoittamisesta käydyt keskustelut, uudet kirjailija- ja runoilijatuttavuudet… Ihana vuosi, ihana kuukausi.
Ja se rahapuoli – Jos rahaa palaa niin lohduttaudun sillä, että nämä rahat olivat säästyneet tupakoinnin lopettamisesta, joten olisivathan ne voineet palaa savuna ilmaankin. Parempi näin. Tuli muuten juuri kolme vuotta täyteen ilman savun savua.
Ja jotakin muuta
Maalailut on jääneet vähän vähiin viimeaikoina. Kolme taulua on keskeneräisenä odottamassa seuraavaa inspiraatiota. Yhtenä sunnuntaina kävin luovan maalaamisen työpajassa. ”Luovassa maalaamisessa ei ole tavoitetta, päämäärää eikä suorittamista. Tekeminen lähtee omista luovista resursseista käsin, joita ihan jokaisella on.” Oli mielenkiintoista saada aikaan taulu ilman minkäänlaista kuvaa tai ajatustakaan siitä, mikä on lopputulos. Oma työni muuttui ainakin kolme kertaa sen reilun kahden tunnin aikana ja oli lopulta jotain aivan muuta mistä se sai alkunsa.
Seuraava taideprojekti on Galleria Albert IX: n näyttely ”Hetkien merkitys”, jonne vien esille kolme tauluani 18.10 – 6.11. Kysymyksessä on Helsingin taideyhdistyksen yhteisnäyttely jossa on esillä ja myytävänä neljänkymmenen taiteilijan töitä.
PS Kävin eilen lenkillä. Suunto tiesi kertoa että oli ensimmäinen lenkki kolmeen kuukauteen.