Eläkeläisen elämää – Mitä tekis että mainittais?

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha

Monotypia, Ukko ja valkoinen korppi, T.Pajuniemi 2019

Eläkeläisillä on aina kiire. Vai onko?

Joskus on päiviä, jolloin vain makaan sängyssä ja tuijotan telkkaria tai selaan nettiä. Päässä joku hokee, että pitäis tehdä jotakin, pitäis mennä johonkin, pitäis lähteä, pitäis… Siinä kun sitten miettii mille alkais, niin mikään ei oikein sytytä. Tylsyyspäivä silloin tällöin ei ole vielä ongelma, mutta jos alkaa tuntumaan enimmäkseen tuolta, niin silloin pitää huolestua. Siinähän voi käydä niin, että jumittuu kotiin ja vanhenee ennenaikaisesti.

Tylsyyden tunne uuvuttaa minut ja vie minulta kaikki mehut. Kun olen oikein tylsistynyt, niin en enää kiinnostu mistään; ei jaksa, ei halua. Ei tahdo löytää energiaa enää. Silloin otan jonkun pienen mutta tarpeellisen kohennuskohteen työn alle kotona. Se nautinto, kun saa homman hoidettua antaa energiaa tehdä muutakin. Potkaisee oikein kunnolla, kun pysähtyy vielä nautiskelemaan työnsä tuloksesta.

Kun seuraavaksi sattuu kohdalle päivä, jolloin ei oikein luovuus lähde kukoistamaan, niin silloin voisin vaikka inspiroitua kaappien siivoamiseen. Sieltä kun kerää käyttämättömät vaatteet pois ja vie vaikka Symppikseen (Päivätoiminta Kontulan Symppis | Helsingin kaupunki) tarvitseville jaettavaksi. Saapahan siistit kaapit ja hyvän mielen. Ja jotkut, jotka tarvitsevat, saavat vaatteita. Voi sitä onnen ja ilon päivää, kun kaapeista löytyy kaivamatta kaikki tarpeellinen.

Mitä sitten tekisi?

Tällä hetkellä olen innostunut kirjoittamisesta ja maalaamisesta. Taulujen maalaaminen olikin jo pitkään ollut suunnitelmissani, kun eläkeaikaa pohdiskelin, mutta kirjoittaminen tuli vähän puskista. Oma blogi, runot ja kuvataide, siinäpä onkin mielekästä tekemistä. Kirjoittamista tulee tuon kurssin innoittamana harrastettua nykyään päivittäin, tauluja voisi maalata enemmänkin, kunhan saisi vain aloitettua kotonakin jotakin tekemään. Viikoittainen taideilta 2.12 asti (Kuvataidekoulu ja kurssikeskus | Helsingin Taiteilijaseura ) ja vuoden kestävä kirjoituskurssi Kirjoittajaklubi.fi – Inspiroidu kirjoittamaan! pitävät minut aktiivisena luovuuden polulla.

Akryyli T Pajuniemi 2021

Tekeminen voi olla myös sitä, että menee nauttimaan jostakin kivasta asiasta. Minulla on liput kansallisteatteriin kahteen näytökseen tänä syksynä (nyt kun sinne taas pitkästä aikaa pääsee) ja odotan innolla teatterinautintoja. Nuo kaikki edellä olevat ovat asioita, jotka vaativat rahan käyttöä, mutta säästän sitten muusta kulutuksesta.

Ilmaista tai edullista tekemistä on kuitenkin paljon. Eilen kävin hankkimassa itselleni kirjastokortin, eipä ole sellaista ollut ainakaan 30 vuoteen. On systeemitkin siinä ajassa muuttuneet. Ensimmäisen lainaukseni tein jo myöhään illalla netissä. Lainasin yhden kirjoittajakurssin lukemisiksi suositellun kirjan E-kirjana. Luin sitä yöllä ja palautin saman tien. Kätevää, ei tarvitse tietää kirjaston aukioloaikoja. Pitänee lainata ensi yöksi joku toinen luettavaksi.

Voisi katsoa myös leffoja, minulle se olisi vähän kuin uusi ajankäyttötapa, en ole vuosiin katsonut yhtään elokuvaa. Pitäisiköhän tutkia mitä on tullut tallennettua ja katsoa joku leffa vaikka viikoittain ja innostua niistä uudelleen. Nuorena kun tuli käytyä elokuvateatterissa 2-3 kertaa viikossa. Vai pitäisikö mennäkin pitkästä aikaa ihan leffateatteriin. Jep, sen teen.

Ulkoilu tietenkin on hyvä tapa käyttää aikaa. Samalla voi antaa silmien levätä kaikessa kauniissa mitä siellä näkee. Sieltä voi myös löytää ideoita taiteeseen ja kirjoittamiseen.

Tekemällä voin oppia.

Voisin vaikka ommella jotakin. Tai siis lähinnä opetella. Ompelukone ja saumuri löytyvät kaapeista, mutta taitavat kaivata huoltoa. Ei ole kumpaakaan tullut käytettyä ainakaan 25 vuoteen. Tai voisin vaikka kutoa jotakin, vaikka sukat. Vaan kun en osaa. Entäpä jos opettelisin. Googlestakin löytyy ohjeita. villasukan neulominen – Bing video. No en nyt ihan heti taida kuitenkaan alkaa sukkia kutomaan. On nimittäin aika tuoreessa muistissa vielä yksi, kolmekymmentä vuotta sitten kudottu, liian iso villaneule. Saattaisi tulla sukistakin kokoa 50.

Kaikenlaisia kursseja löytyy netistä etsimällä. Eläkkeellä ollessani olen jo käynyt grafiikkakurssin (Omnia, Espoo verkkokurssi) videoiden tekemiseen kurssin (Etusivu – Voimaavideosta) ja tällä hetkellä olen siis jo aikaisemmin mainitsemillani kuvataidekurssilla sekä kirjoittajakurssilla.

Mitä kaikki maksaa?

Maksullisista ja jopa hintavista tekemisistä joutuu aina pohtimaan onko niihin varaa. Kuvataidekurssin hinta oli 280 euroa eli 25 euroa viikko. Mahdolliset tarvikkeet ja matkat vielä lisäksi, mutta ei kuitenkaan ole kovin paha hinta. Ainoa, että se vain piti pystyä kerralla maksamaan. Vuoden kestävä netissä toteutettava kirjoituskurssi maksoi ostaessani 150 euroa eli alle 3 euroa / viikko. Tosin sekin piti maksaa kerralla. Että eläkeläisellä olisi tällaisiin varaa, pitää säästää jostakin muusta. Minä rahoitin nuo niillä rahoilla, jotka olen laittanut säästöön lopetettuani tupakan ostamisen (ja polttamisen myös).

Rahaa kannattaisi pistää säästöön vaikka vähänkin kerralla, saadakseen hankittua jotain itselle tärkeää ilman suurempia tunnonvaivoja. Minä olen säästänyt tupakattomuudesta kahden vuoden ajan viikoittain 50 euroa erilliselle tilille, josta pystyn tällaisia hankintoja tekemään, ilman että se vaikuttaa normaaliin arkeen. Aikaisemmin tupakkaan kului varmaan lähemmäs satanen viikoittain.

Kirjastokortti ei maksa mitään ja lainaaminen on ilmaista. Monet järjestöt ja kaupungit järjestävät eläkeläisille toimintaa, joka on ilmaista. Esimerkiksi Helsingissä palvelukeskukset ympäri kaupunkia järjestävät toimintaa. ( Palvelukeskustoiminta – Suomi.fi ) Niihin osallistumiseen tarvitaan palvelukeskuskortti, jonka saa sieltä pyytämällä. Mistään ei kuitenkaan käynyt ilmi minkälaista toimintaa siellä on tarkalleen ottaen tarjolla. Minä en kyllä sellaisiin taida ihan heti olla menossa. Myönnän nikottelematta, että kysymys on ennakkoluuloista… en usko että siellä on minun ikäisiä, vaan ovat varmaan kaikki ihan ”pappoja ja mummoja”. Pitäisikö käydä tutustumassa kuitenkin? Liikuntakurssit seniorit | Helsingin kaupunki ovat maksullisia, mutta melko edullisia, tosin minulla ei sinne vielä ole asiaa, koska ovat tarkoitettuja yli 64 vuotiaille.

Muuta uutta jännää

Ainakin kerran viikossa olen päättänyt lähteä jonnekin normaalin alueen ulkopuolelle. Käydä tutustumassa uusiin paikkoihin. Voisi olla mielenkiintoista käydä tutustumassa kaupunginosiin, joissa en koskaan ole käynyt. Käydä katsomassa mitä siellä on. Entä luonto kaupungissamme? Keskuspuisto ja Nuuksio en ole koskaan ehtinyt… Saaret, suurin osa käymättä.. Taidenäyttelyt, museot, kauppakeskukset …paljon olisi nähtävää. (apua! nyt tuli runsaudenpula)

Tavoite: Varaa aikaa jokaiseen viikkoon tutustumiselle johonkin uuteen paikkaan, tekemiseen, kokemiseen.

Älä stressaa, ota rennosti

Ajankäyttö ei kuitenkaan saa olla eläkkeellä pakonomaista stressaavaa suorittamista. Työssä ollessa sai stressata tarpeeksi. Nyt pitää ottaa rauhallisesti, nauttien.

Ei niitä voi ostaa,

ei myydä,

eikä arkkuun piilottaa.

Ei talteen kerätä,

ei briljanteiksi hioa,

eikä sormukseen istuttaa.

Ne nousevat tulivuoreni syvyydestä,

nuo kaipuuni tuskan ja

rakkauden paineen kypsyttämät,

virheettömät timantit,

vierivät poskillani,

valuvat kaulallani

– ehtymätön kaivos.

T.Pajuniemi

Eläkeläisen elämää – pitääkö olla huolissaan – Eläkkeelle elämään (pajutarha.fi)

Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi alla.

Mitä mieltä?