Mitäpä kuuluu? Eipä tässä ihmeitä,

aikaani vai kulutan….

Kun tuli taas aika kirjoittaa tänne blogiin, niin mietin, että mistä ihmeestä oikein kirjottaisin, kun en ole oikein mitään viime aikoina tehnyt. Ollut pääasiassa kotona, pötkötellyt sängyssäni ja katsonut telkkaria sekä surffaillut netissä. Välillä käynyt jossakin, mutta ei niistä jutun juurta oikein löydy. Mihinpä olen aikani tänä syksynä käyttänyt? Itsestä tuntuu, että en olisi tehnyt oikeastaan mitään. No, kalenterimerkinnät esiin ja muistelemaan menneitä.

Lokakuun touhut

Lokakuussa olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Ohjelmassa oli epätuparit, (jotka eivät siis olleet oikeat tuparit, vaan jotain sinne päin) lounastreffeillä uusiin ravintoloihin tutustumista, bingoristeily ystäväporukassa ja Halloween-juhlat kantabaarissa.

Koettu on myös lyhyeksi jäänyt yritys aloittaa uudelleen lenkkeily (mielenkiinto kesti viikon), yksi valmistunut öljymaalaus ja pari aloitettua, ”Hetkien merkitys” taidenäyttelyyn osallistuminen 18.10.-6.11, jossa minulla oli esillä kolme teosta ja olin paikanpäällä avajaisten lisäksi kaksi kertaa valvontavuorossa. Taulut tietenkin vein sinne, ja hain poiskin. Kauppoja ei siis syntynyt.

Lokakuussa myös kirjoitin. Julkaisin blogin NOVELLIT- osiossa historiallisfiktiivisen novellin Lähti poika Lyypekistä – Eläkkeelle elämään (pajutarha.fi), joka on saanut inspiraationsa yhden sukuhaarani vaiheista, esi-isäni syntymästä, vuodesta 1612 alkaen.

Olin myös Helsingin Taideyhdistyksen marraskuun taidepersoonana, eli esittäydyin yhdistyksen blogissa.

Marraskuun puuhat

Marraskuu alkoi HUS:in hoivissa, nukutuksessa tehdyssä tähystystoimenpiteessä. Koko ikäni minua kiusanneita vatsaongelmia viimein taas tutkitaan. Illaksi pääsin kotiin. Odottelen vielä tutkimuksen tuloksia.

Kuukauden toiselle viikolle sattui kahden yhdistyksen vuosikokoukset samalle päivälle. Helsingin Taideyhdistyksen (HTY) kokouksessa kuulimme ensin taidepedagogi Alina Sinivaaran esitelmän taidenäyttelyn järjestämisestä ja itse kokouksessa tulin valituksi johtokuntaan seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

HELSINGIN TAIDEYHDISTYS (wordpress.com)

Lisää lounastreffejä ystävän kanssa, toisen ystävän syntymäpäivän juhlistaminen, muutaman HTY:n jäsentaiteilijan järjestämän taidenäyttelyn avajaisiin osallistuminen Kaapelitehtaalla, ja myöhemmin samalla viikolla, kyseisen näyttelyn oheisohjelmassa ”Hetki kirjailijan seurassa”, kerroin kirjastani ja sen synnystä. Linnanmäen Peacock-teatterissa kävin ystävän kanssa katsomassa Huvituttaako – revyyn (joka todellakin huvitutti) ja vielä yhden ystävän syntymäpäivien juhlintaan osallistuminen mahtui tähän kuukauteen.

Arki-iltaisin, jos ei muuta menoa ole ollut, aika on usein kulunut sukututkimuksen parissa pitkälle yöhön, jopa aamuun. Tällä hetkellä valmistelen historiallisfiktiivistä novellia toisesta sukuhaarastani. Tämän kirjoittaminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin edellisen, sillä vaikka sukuhaaran henkilöt on hyvin tiedossa, ei heistä ole kovinkaan paljon muita tietoja löydettävissä. Jotakin kuitenkin löytyy, joten eiköhän se tule jossakin vaiheessa valmiiksi.

Muuta ajankulua

Karaokeakin olen ehtinyt käydä laulamassa molempina kuukausina ja samalla olen tehnyt kirjani myynninedistämistyötä. ( Vink vink: Pöytä on edelleen saatavilla painoversiona). Marraskuun lopulla ilmoittauduin mukaan myös erilaisiin netissä tehtäviin mielipide- / kyselytutkimuksiin. Niitä sitten tuleekin päivittäin muutamasta paikasta. Kaikkiin ei onneksi ole pakko vastata, riittää kun vastaa niihin, joihin on aikaa. Yleensä kyselyyn kuluu aikaa 15-20 minuuttia / kysely. Enimmäkseen näyttävät tekevän tutkimuksia asiakaskäyttäytymisestä ja kulutustottumuksista yms. Vaivanpalkaksi saa pisteitä, joilla voi lunastaa esimerkiksi lahjakortteja, ja joistakin saa halutessaan jopa rahaa. Aika paljon saa kuitenkin vastailla noihin, jotta niistä taloudellista hyötyä on saatavissa.

Tulin tuossa ostaneeksi dekkarin kirjoittamisen nettikurssin, joten siinä on sitten tekemistä talven ajaksi. Ajatuksena olisi siis kirjoittaa seuraavaksi dekkari. Jää nähtäväksi mitä siitä tulee. Todennäköisesti aloitan kurssin vasta joulun jälkeen.

Tänään havahduin siihen, että joulu on ihan nurkan takana. Pitääpä kaivaa jouluruokien ohjeet ja valmistusaikataulu esille tietokoneen tiedostojen syövereistä.

Lahjat pitää miettiä ja joulupukki hommata. Taitaa olla jo viimeinen vuosi, kun joulupukille on tarvetta. Seuraavana jouluna Eevi on jo kahdeksan, joten ehkä totuus on jo paljastunut hänelle.

Meidän joulu – Eläkkeelle elämään (pajutarha.fi)

Nyt pitää keskittyä jouluvalmisteluihin ja neljät pikkujoulutkin on tiedossa.