- – menneessä ja tulevassa
Aloitin kouluni kuusivuotiaana 1967 Pellon kunnassa Naamijoen kansakoulussa. Koulussa kuvaamataito, piirustukseksi sitä silloin sanottiin, oli aina lempiaineeni. Minulla on edelleen tallessa piirustuksiani ensimmäiseltä koululuokalta lähtien. Vauhdikas norsuratsastus ekaluokalta, toiselta luokalta Kaarlo Kangasniemen voittotyöntö 1968 olympialaisissa, kuulennon inspiroimia kuvia avaruudesta, hevosia, maisemia… Niitä on tallessa kymmeniä ainakin vuoteen 1972 asti ja ne ovat erittäin rakkaina muistoina kulkeneet mukanani.
Muistan edelleen, kun maalasin ensimmäistä öljymaalaustani Tulivuorenpurkausta joskus -70 luvulla, värien sekoittumista kankaalle, jokaisen siveltimenvedon tuodessa esiin jotakin uutta ja upeaa. Minä osasin! Sain siitä uskoa kykyihini ja ikuisen halun tehdä taidetta.
Peruskoulun viimeisillä luokilla sain mahdollisuuden osallistua metallityöhön, jossa tein esineitä kuparista ja raudasta sekä emalointeja. Muistoissa ja osittain käytössäkin edelleen saunakauha (joka muuten meni rikki pari vuotta sitten, mutta toimii edelleen löylynheitossa, tosin ilman vartta), metallinen pannunalusta, kuparinen nimikyltti kotioven pieleen ja joitakin koruja.
Lukiossa osallistuin taidekäsityöhön, jossa työstettiin mm. puuta ja hopealankaa. Noista ei ole tainnut säilyä mitään, mutta muistan ainakin sellaisen tehtävän, jossa puusta piti tehdä jokin esine puunsyyt huomioiden.
Lukion jälkeen työskentelin kulttuuritoimistossa työllistämistuella palkattuna kulttuurisihteerinä. Niihin aikoihin ostin ensimmäiset tauluni kunnantoimistolla olleista taidenäyttelyistä. Sittemmin päätin lähteä opiskelemaan kulttuuritoimen tutkinnon, jolla saisi pätevyyden kulttuurisihteerin virkaan. Syksyllä -83 muutin siis Kauniaisiin Työväen Akatemiaan kulttuurialaa opiskelemaan, Opintoihin kuului jonkin verran taideaineita ja uutena alana myös jonkin verran valokuvausta. Tutkinnon suoritettuani sai pätevyyden kulttuuri-. nuoriso- ja liikuntasihteerin virkoihin.
Opiskelujeni jälkeen, vuonna 1985 palasin takaisin työelämään. Pääsin välittömästi jatkamaan työtä silloisen kotikuntani, Ylitornion, kulttuuritoimistossa, tosin edelleen työllistämistuella palkattuna kulttuurisihteerinä. Parin kuukauden sisällä sain kuitenkin vakituisen työn nuorisojärjestön piirisihteerinä ja muutin asumaan Poriin syksyllä -85. Siellä sitten menin naimisiin ja perhe kasvoi kahdella lapsella. Toiselta äitiyslomaltani palatessani etsin perheelliselle sopivampaa säännöllisen työajan omaavaa työtä. Nuorisotyössä oli paljon viikonloppu- ja iltatöitä ja myös ylitöitä tehtiin paljon. Sain määräaikaisia pestejä työttömyyskassan työntekijänä Metalliliiton aluetoimistosta -91 alkaen ja sen jälkeen opintovapaan sijaisuuden Liikealan ammattiliiton toimistotyöntekijänä -94. Vakituisen työn sain tullessani valituksi aluetoimitsijaksi Ouluun 1995.
Osallistuin vuosien varrella mahdollisuuksien mukaan kansalais- ja työväenopistojen öljymaalauskursseille, mutta uran ja perhe-elämän yhteensovittaminen jätti taiteelle liian vähän tilaa. Toimitsijan työni ja ja perhe veivät kaiken aikani, ja etenkin energiani, melkein kaksikymmentä vuotta, eikä taiteilulle jäänyt tilaa eikä aikaa.
Tämä aika oli täynnä muita kokemuksia. Opiskelin avoimessa yliopistossa mm. työ- ja sosiaalioikeutta 26 op, erosin, löysin uuden rakkaan ja v. 2001 tulin valituksi aluekouluttajan tehtäviin Helsinkiin ja taas oli muutto edessä. Lisää opiskeluja ja lisää kiireitä, uusia tehtäviä ja haasteita niin työelämässä kuin arjessakin. Lapset kasvoivat, menivät kouluun, muuttivat kotoa, aiheuttivat kaiken aikaa ilon hetkiä ja harmaita hiuksia. Kaipasin aina paluuta maalaamisen pariin ja tuon tuostakin lupailin itselleni: ”sitku, sitku”
Eläkkeelle jäämisen lähestyessä pohdin, mitä tekisin työuran jälkeen. Vastaus oli selvä: Luovaa toimintaa – taidetta ja kirjoittamista. Kuvataiteen osalta palautin ensin mieleeni monotypioiden tekemisen. Pidin parin ystäväni kanssa taidepäiviä, jolloin valtasimme asuntoni muutamaksi tunniksi ja teimme läjäpäin monotypioita. Paljon sutta ja sekundaa, mutta myös upeita onnistumisia. Annoimme ryhmälle nimen TIA, Taidetta Ilman Aivoja. Tarkoituksena ei siis niinkään ollut tehdä taidetta, vaan pitää hauskaa ja katsoa mitä tulee. Järjestimme yhden taidenäyttelynkin kunkin parhaista töistä. Kesällä 2020 osallistuin pitkästä aikaa taiteilijaseuran maalauskursseille, joissa löysin maalaamiseen uutta motivaatiota.
Eläkkeelle jäätyäni 2021 osallistuin kirjoituskursseille, aloitin kirjoittamaan tätä blogiani, runoja ja novelleja. Julkaisin novellikokoelman PÖYTÄ syksyllä 2022. Kuvataidepuolella olen eläkkeellä ollessani osallistunut Helsingin taiteilijaseuran ja Helsingin kesäyliopiston kursseille ja tutustunut erilaisiin tekniikoihin mm. abstraktiin taiteeseen, sekatekniikkaan, kollaaseihin ja joihinkin grafiikkatekniikoihin erilaisilla kansainvälisillä ja kotimaisilla nettikursseilla ja työpajoissa.
Kuvataiteen perusopinnot 25 op, suoritin 2023-24. Etsin myös jatkuvasti uusia mahdollisuuksia oppia uutta. Olisin mielelläni hakeutunut kuvataiteen aineopintoihin, mutta sellaisia ei nyt ole tarjolla, joten tällä hetkellä mietin, ilmoittautuisinko Milan Art Instituutin mestariohjelmaan. Kyseessä on 12-24 kk kestävä netissä järjestettävä koulutuskokonaisuus, joka on kyllä aika hintava, mutta ehkä hintansa väärti. Muutama päivä olisi aikaa päättää haluanko säästää 600 dollaria (ilmoittautumalla kuun loppuun mennessä) vai 3600 dollaria unohtamalla koko jutun. Täytyy sanoa, että on hankala päätös. Vastapainona rahalle vaakakupissa on mahdollisuus kehittyä siinä, mitä haluan tehdä. Eihän tämä ihan ilmaista puuhaa ole muutenkaan, joten homman jatkuminen pitemmän päälle riippunee siitä, onnistunko kiinnittämään taiteen ostajien huomion töilläni.
Olen osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt myös omia näyttelyitäni pääasiassa Helsingissä, mutta myös viime kesänä Venetsian biennaalissa, marraskuussa Bolognassa ja tällä hetkellä kansainvälisessä virtuaalinäyttelyssä on esillä yksi tauluistani. 3.2. alkaen taulujani on esillä Galleria Kookoksessa, Helsingissä ja maaliskuussa Galleria Allissa, Keravalla. Huhti-toukokuussa kaksi tauluistani on menossa Roomalaisen gallerian näyttelyyn.
Abstraktin ja minimalistisen taiteen avajaisnäyttely 2026 [päähuone] | taidetilat | Kunstmatrix
Rossocinabro – Älä vain katso. Tunne taidetta.
Katso lisää kuvia sivuiltani pajutarha.fi