Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha
Kolmas eläkeläisviikko lähti liikkeelle minimaalisilla sosiaalisilla kontakteilla, siis yksin tai kaksin kotona. Webinaareja, lenkkeilyä, jumppaa, vaaleihin liittyvää valmistautumista ja oleilua, television katsomista FB:ssä roikkumista. Perjantaina kävin tyttäreni luona ja tytär oli omansa kanssa sunnuntaina saunomassa ja jäivät yöksikin. Haettiin sushia, saunottiin ja vietettiin iltaa ja seuraavaa päivää yhdessä. Eevi teki mummille ”bränkkejä” ja halusi piirtää kilpaa (turha varmaan sanoakaan , että hävisin sen kisan). Muuten en ollut ihmisten ilmoilla kuin pari kertaa kaupassa.
Vähän mietityttää ja jopa vähän pelottaa se, kuinka helppoa on jäädä kotiin ”makaamaan”. Olen tosin saanut jo vuoden harjoitella kotona olemista ja vähentyneitä sosiaalisia kontakteja, joten muutos eläkepäivästä alkaen ei ole ollut järisyttävän suuri. Itse asiassa elämä on jatkunut ikään kuin juuri mikään ei olisi muuttunut.
Koronan aiheuttama sulkutila on oikeastaan vaikuttanut arkeeni enemmän kuin itse eläkeläisyys. Etätyössä ollessani sosiaalisia suhteita saattoi ylläpitää lähtemällä käymään työpaikalla (näki ihmisiä ainakin matkalla ja toimistollakin aina joku oli) tai tarvittaessa poikkeamaan kantakuppilassa, josta aina onnistui jonkun tutun löytämään (jos ei muita niin Pia, Pete, Santeri tai Ruo sieltä joka tapauksessa työnsä vuoksi löytyi).
Nyt ei ole noita mahdollisuuksia ja tällä hetkellä vielä näyttää siltä, että sulkutila jatkuu toiset kolme viikkoa. Ainakaan vielä en ole lähtenyt pyytämään ystäviä kotibileisiin, enkä ole itsekään saanut kutsuja mihinkään, joten hiljaiseloa tämä on ollut ja sellaisena jatkunee. Ei siinä mitään, osaan minä sellaisestakin nauttia. Onhan siinä hyvätkin puolensa; ei tarvitse miettiä mitä laittaa päälle, ei tarvitse laittaa hiuksia eikä meikata, säästää bussilippujen hinnoissa, maskejakaan ei kulu viikossa kuin pari kappaletta. 😊
Note to me: Pyydä TIAttaret taiteilemaan piakkoin.
- ”TIA-taidetta Ilman Aivoja” on minun ja ystävieni Päivin ja Petran taidekollektiivi, joka on kokoontunut luokseni muutamia kertoja harrastamaan yhdessä kuvataidetta (ja nauttimaan virvokkeita). Nyt emme ole kokoontuneet aikoihin, johtuen sekä koronasta että muista kiireistä. Nyt olisi aikaa taas sillekin.
TIA -Taidetta Ilman Aivoja | Facebook
Tylsyyttä torjuakseni yritin viime lauantaiksi järjestää ZoomBailut, mutta taisin olla ehdotukseni kanssa matti myöhänen; pyyntö oli mennyt monelta kokonaan ohi tai heillä oli jo muita suunnitelmia. Pitääpä kokeilla ensi lauantaiksi uudelleen, vähän pidemmällä varoitusajalla tällä kertaa. Siis varmaan tänään! Pitää yrittää keksiä jotakin ohjelmaakin ja opetella hostaamaan zoomissa.
Viime viikon hyvät päätökset, miten niiden on käynyt? Juu, olen siirtynyt pikkuhiljaa terveellisempään suuntaan. Hiilihydraateista on ollut taas vähän vaikea päästä eroon ja ruokailun säännöllisyyttä tuntuu olevan vaikea pitää yllä, kun ei ole aikatauluja. Voisin kuvailla itseäni rutiiniohjautuvaksi. Minun on helppo tehdä asioita, jotka ovat muodostuneet rutiiniksi, ja todella helppo jättää tekemättä, kun rutiinia ei ole. Nyt ei ole rutiineista tietoakaan; syön aamiaisen joskus 9-11 välisenä aikana, lounaan joskus iltapäivällä/ illalla ja siinäpä sitten ollaankin taas näykkimässä silloin tällöin leipää tai juustoa, pahimmassa tapauksessa jotain makeaa. Rutinoidu, ihminen rutinoidu!
Liikuntatavoitteissa olen pysynyt eikä se ole tuottanut kovasti vaikeuksia. Olen käynyt kävelylenkillä tai jumpannut kotona. Valon lisääntyminen ja liukkauden vähentyminen sekä ilmojen lämpiäminen auttavat omalta osaltaan päätöksessä pysymistä.
Kalenteri on parin seuraavan viikon ajan todella tyhjä, joten odottelen inspiraation iskemistä. Odotellessani pitää raivata tilaa ateljeehen ja testailla uusia ideoita ja käydä taidetarvikeliikkeessä hankkimassa tarvikkeita. Taidemyyntiäkin pitää ryhtyä tosissaan edistämään, joten Taide Pajutarha- sivusto pitää viimein saada lopulliseen malliinsa. Minulla on tekniikan suhteen vakavia puutteita osaamisessa, joten pakko etsiä hyviä neuvoja tai apua siihen hommaan.
Näillä mennään
Kuplani ulkopuolella - pakkasyössä paukkuu yksinäisyys. Lumi kaipuusta narisee, kosketuksen ikävä - pimeässä kasvaa. Aamun odotus, taivaanrannassa valonkajo. Onko siellä mitään, onko ketään, tämän tyhjiön takana? T. Pajuniemi
Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi
💞👍