Kuntavaalien ehdokkuuden vuoksi olen siis joutunut menemään reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolelle useammankin kerran. Ensin piti tietenkin käydä ottamassa viralliset vaalikuvat, enkä oikeasti tiedä vaivaannuttavampaa asiaa kuin kameran linssiin katsominen. Koko olemus tuppaa olemaan ihan kummallisen näköinen kaikissa valokuvissa. Selfiet ovat totaalista kauheutta. Olen kuitenkin yrittänyt opetella, ja toisinaan joku kuva on jopa siedettävä. Mutta kun kameran takana on valokuvaaja, kirkkaat valot ympärillä ja tilanne, että se kuva on vain otettava, onnistuu tai ei, jäykkyys iskee, ei voi välttää. No, kuvat otettiin ja niistä löytyi jopa käyttökelpoisiakin. Kiitos kuvaajalle, joka osasi harhauttaa minut jopa vähän hymyilemään.
Eikä siinä vielä kaikki, eikä edes pahin. Seuraavana sain mahdollisuuden kuvauttaa vaalivideon, josta kerroin jo viimeksi. Ensimmäinen reaktio oli, että ei ikinä, ei ei ei! Videoleiristä (facebook.com/voimaavideosta), joka ajoittui sopivasti ennen kuvauspäivää, oli apua ja leirin jälkeen uskalsin sitten kuitenkin sen videon tehdä. Kamalahan siitä tuli, ei muuta voi sanoa, jäykkä ja jännittynyt kokonaisuus, ei jatkoon.
Videokärpänen oli kuitenkin ehtinyt puraista sen verran, että päätin tehdä ihan oman vaalivideon. Sen toteuttamiseksi hankin älypuhelin-gimbaalin, joka suuresti helpotti kuvaamista, ei kylläkään itse esiintymistä, valitettavasti. Videokurssin aikana olin kehitellyt kameratelineitä mm. imukupilla ikkunaan kiinnitettävästä puhelinpidikkeestä, maalaustelineestä sekä kameran kolmijalasta, puhelinpidikkeestä ja jeesusteipistä. Enemmän tai vähemmän huonoja keksintöjä olivat, joten kun silmiini iski mainos gimbaalista, piti lähteä ostoksille.
Gimbaali ratkaisi monta ongelmaa, mutta toi myös tukun uusia. Ensimmäinen taistelu oli saada laite tasapainotettua, siinä meinas kyllä hermo mennä, mutta onnistuihan se lopulta. Pienessä vekottimessa on myös paljon toimintoja, eikä millään tahdo muistaa montako kertaa mitäkin nappia ja missä järjestyksessä pitää painaa, saadakseen haluamansa toiminnon käyntiin. Kuvaaminen onnistuu kyllä ilman kaikkia hienouksiakin, joten ylös, ulos ja lenkille gimbaalin, käsikirjoituksen ja videoleirin oppien kanssa. Otin useampia klippejä asuinympäristössäni, ja niistä sitten editointiohjelmalla koostin videopätkän. Suurin vaikeus oli kameraan katsominen niin että silmät ei mene kieroon ja katsojalle tulee tunne katsekontaktista. Näissä ei ollut juuri tietoakaan katsekontaktista, mutta olkoon. Kamera myös todennäköisesti syö kuvattavan muistia, kun tuppaa lyhyetkin lauseet unohtumaan sille puhuessa.
Linkistä pääset katsomaan videontekeleeni.
ei se silti mitään helppoa ollut
Mitä muuta?
Keskiviikkona kävin fysikaalisessa hoidossa Myllypuron terveysasemalla. Olen tyytyväinen saamiini neuvoihin ja aion noudattaa ohjeita päivittäin. Seuraava käynti ennen juhannusta. Vähän mietitytti että paljonkohan tuo palvelu tulee maksamaan, kun odotettavissa on pitkäaikainen kuntoutus. Tyytyväisenä totesin kuitenkin, että joudun pulittamaan vai 9 euroa kerralta. Työterveyshuollon taksat olivat jotain aivan muuta. Kiitos julkinen terveydenhuolto, kiitos. Pieni takapakki tuli kun kiireessäni etsin tupaten täysiltä parkkipaikoilta auton menevää koloa, ja löysinkin aikani siellä pyörittyäni. Muistin kiireessä vielä kiekonkin virittää oikeaan aikaan. Eipä osunut silmään parkkipaikan lisäkilvet, jossa kerrottiin, että kyseessä oli mittaripaikka. Keltainen kuudenkympin lappuhan siellä minua odotteli lasinpyyhkijän alla ..ttu.
note to me: mene seuraavalla kerralla metrolla, tulee halvemmaksi
Torstaina kävin toisella koronapiikillä ja illalla taas grafiikkakurssilla. Nyt kokeiltiin Collagrafiaa. Tulee varmasti tehtyä jatkossakin tuolla tekniikalla
.
Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi
Tulin vain kommentoimaan.