Ajatuksia, jotka heräsivät
5.11
Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa alennuskoodi pajutarha
Tänään oli Kuvanvalmistamoalan sopimusalatoimikunnan kokous. Keroin osallistujille, että tämä oli sitten viimeinen kokous, jonka minä vedin. Samalla huomasin, että nyt alkoi ajanjakso, jolloin teen erialisia työhön liittyviä asioita viimeistä kertaa. Kansallisteatterin tekniikan työehtosopimusneuvottelut, viimeiset, joissa minä olen neuvottelijana alkavat 13.11. Olen vastannut kyseisestä työehtosopimuksesta toistakymmentä vuotta. Viimeinen oopperan sopimusalatoimikunta on jo pidetty, viimeinen Hiusalan Pohjoismaisen Unionin hallituksen kokous, viimeinen Hiusalan sosiaalidialogi, viimeinen siivousalan sosiaalidialogi, viimeinen neuvottelutulos, viimeiset työpaikan pikkujoulut (etänä), viimeiset jouluvalmistelut töiden ohessa, viimeinen vuodenvaihde työntekijänä, viimeinen talviloma…
Kummallinen tunne. Luopumisen tuskaa ja ihanuutta yhtä aikaa, todella ristiriitaista. Joulukuun loppuun mennessä pitää kirjoittaa irtisanomisilmoitus ja aloittaa sitten eläkkeenhakuprosessi. Ohjeet ja eläkearvion olen jo saanut, toteutus vain odottaa sopivaa ajankohtaa. Nyt tuli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että olen hyppäämässä pää edellä tuntemattomaan veteen.
Syntymäpäiväjuhlien ja eläkekahvituksen järjestäminenkin on aivan avoinna. Olen odottanut noita päiviä jo pitkään, nyt ei ole ollenkaan varmaa saanko koronan vuoksi minkäänlaisia juhlia. Suunnittelu pitäisi olla jo käynnissä, epävarmuuden vuoksi en vain saa aloitettua, ehkä sitten kun nimet ovat viimeisessä sopimuksessa ja muutoskirjaukset työehtosopimukseen tehty ja tarkistettu.
Toimistossa Hakaniemen Ympyrätalossa, voisi tietenkin järjestää vaikkapa walk thru- eläkebileet, jos jotain kokoontumisrajoituksia vielä silloin on. Jengi kävelisi ympäri taloa kahden metrin välimatkoilla, nappaisi ohi mennessä kuoharilasin, sivistynyttä pönötystä puheiden lomassa. Kokoontumisrajoituksia noudattaen tietenkin, kymmenen hengen ryhmissä, ei kättelyä, ei halauksia. Seuraavalla kierroksella kuppi kahvia ja kakkua. Noh, olisihan se aika huvittavaa.
Aikaa on vielä paljon, mutta se tuntuu silti loppuvan kesken.
Taulun maalaisin
siihen auringon piirtäisin
kesäpäivän, kaukaiset vuoret,
puun, pensaan ja laukkaavan hevosen
ja minä
– itseni siihen maalaisin
Laulun laulaisin
siinä kaipuusta kertoisin
sininen hetki, revontulet,
tähtitaivas ja täysikuu,
ja sinä
– sinusta siinä laulaisin
T.Pajuniemi
Mitä pidit tästä kirjoituksesta? Kommentoi
